Uutiset

Julkisen talouden kestävyys kovilla

Suomalaiset kokevat helposti niin, että taantuma tuli ja meni, samoin ongelmat.

Näin asia ei kuitenkaan ole. Kuluvalla vaalikaudella julkisen talouden piti olla vahvasti ylijäämäinen. Puhuttiin jopa kolmen prosentin ylijäämästä, jolla olisi koottu puskureita pahan päivän varalle

Taantumassa talouspuskurien kokoaminen vaihtui ennätysmäisen nopeasti velanotoksi. Kuluvana vuonna velkaa otetaan 12 miljardia euroa ja ensi vuonnakin kahdeksan. On suuri vaara, että EU:n mallioppilas ylittää unionin julkiselle velalle määrittelemän ylärajan, 60 prosenttia kansantuotteesta.

Samaan aikaan velkaantumisen kanssa julkisten palveluiden tarve kasvaa voimakkaasti, työtätekevien määrä vähenee ja eläkeläisten joukko kasvaa.

Miten julkisen talouden rahoituspohja kestää hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidon?

Eduskunta hakee kysymykseen vastausta tilaamallaan selvityksellä. Selvityksen sisältö ei yllätä. Työurien pidentäminen, tuottavuuden nosto ja julkisten menojen hillitseminen ovat selvityksen pääkohdat.

Helposti julkisessa keskustelussa verrataan 1990-luvun tilannetta tähän päivään. Eroavaisuuksia on kuitenkin paljon. Nykyiset lähtöasetelmat ovat aikaisempaa paremmat, mutta näkymät jatkosta huonommat.

1990-luvulla siunauksena oli kaksi asiaa: Nokian vetämä informaatioteknologian maailmanvalloitus ja suurten ikäluokkien hyvin koulutettujen lasten työmarkkinoille tulo.

Uutta Nokiaa ei ole eikä tule. Eikä meillä ole enää nuorten työvoimareserviä. Tilanne on täysin päinvastainen: meiltä poistuu jo reilusti enemmän väkeä eläkkeelle kuin opinahjoista valmistuu uusia tilalle.

Huoltosuhteen nopea heikkeneminen merkitsee sitä, että talouskasvu jää täysin tuottavuuden kasvun varaan.

1990-luvun loppupuoliskon kaltaisen neljän prosentin talouskasvun saavuttaminen tuntuukin hyvin vaikealta, jopa mahdottomalta. Todennäköisemmin edessämme on pitkä matalan kasvu kausi.

Se ei kuitenkaan riitä ylläpitämään nykyisen kaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa nykyisillä kulurakenteilla ja verotasolla.

Jos palvelut ja tulonsiirrot aiotaan säilyttää entisellä tasollaan, pitää veroja nostaa. Nyt on puhuttu vain pääomatulojen ja välillisten verojen nostamisesta. Suurikaan salaisuus ei ole, että myös tuloverotusta pitää kiristää. Oikein toteutettu tuloverojen korotus ei välttämättä leikkaa kulutuskysyntää. Oikea toteutus merkitsee progression kiristämistä.

Julkisen talouden pitkän aikavälin ongelmaa ei riittävän laajasti tiedosteta, kuten ei sitäkään, että nyt joka neljäs valtion kuluttama euro otetaan velaksi.

Pääsyy löytyy poliittisista päättäjistä. Lähes jokainen puoluejohtaja vähättelee rahoitusvajetta ja puhuu etuuksien parantamisen puolesta. Puheiden sävyn pitäisi olla tasan päinvastainen.

Kansalaisten kriisitietoutta heikentää sekin, että julkista rahaa sysätään erilaisiin elinkeinotukiin.