Uutiset

Julkisuuden ikiliikkuja on irti

Joskus ennen maalla luki puhelinpylväässä ”Jeesus tulee, oletko valmis”. Kansa kulki hartaana ohi. Mustavalkoinen televisio teki vasta tuloaan.

Nyt on kaikki muuttunut. Vai onko sittenkään?

Viimeiset viikot julkisuudet tuutit ovat sylkeneet viestiä ”Toisesta tulemisesta”.

Televisioidensa ääreen käsketty kansa sai tiistai-iltana täyttymyksensä. Verekset Big Brother- julkkikset olivat valmiit rahanhimossaan tai julkisuudenkipeyttään paljastamaan itsensä.

Me tollot maalaisetkin olemme saaneet luvan katsella valikotujen yksilöiden, nuorten ja kauniiden elämää, jolla kuitenkaan ei ole minkäänlaista tekemistä todellisuuden kanssa.

Tositeevee on reikäpäinen käsite, niin reikäpäinen, että siitä voi innostua vain suomalainen läpeensä höynäytetty yleisö.

Kaikki, siis ihan kaikki, esittävät talossa omia roolejaan. Sillä ei ole mitään väliä, jos rooleja ei ole sovittu etukäteen. Ne muotoutuvat kyllä. Ja sitten taas varmaan voittaa se joka rohkeni olla muka eniten oma itsensä.

Se vaan jaksaa ihmetyttää, että hömpällä riittää katsojia eli maksajia. Ja jos ei riitä, siitäkin saadaan juttu. On keksitty itse itseään ruokkiva julkisuuden ikiliikkuja.

Ihmisten elämän täytyy olla typötyhjää, kun sitä pitää yrittää epätoivoisesti täyttää näin täydellisellä tyhjänpäiväisyydellä.

Ketä kaikki palvelee: rahaa viihdebisnekselle ja mediataloille syytävää julkisuusmyllyä, joka tarvitsee uutta lihaa kehiin.

Kasvot, nimet ja kokovartalot kuluvat nopeasti. Taviksesta voi nousta tähdeksi yhdessä yössä. Siinähän on kaiken kiimainen kiihotus.

Julkisuus on raakaa ja armotonta. Lopputulos voi tosin olla arvaamattomien sattumien varassa, joskus onneksi. Suurin osa BB-kilpailijoista saa luvan palata tavallisen pulliaisen elämäänsä.

Eihän kukaan enää muista kuka oli Hanna, Minna tai Mika. Tai muistaahan toki, koska ihmisillä on outo taipumus painaa mieliinsä turhia ja kummallisia asioita. Tarve se on sekin.

Katsoja ei (vielä) pääse itse valitsemaan kameroita, joiden kuva häntä BB-talossa aivan erityisesti kiinnostaa. Jotakuta kiinnostaa enemmän vessassakäynti ja joku taas on viehättynyt enemmän ruuanlaittoon tai tuijottamaan sitä kun joku ei tee mitään.

Ihmisten tirkistelynhalussa ei ole mitään tavatonta, mutta sen härskissä hyväksikäytössä kyllä. Voihan voyerismi!

Varsinaisesta asiasta, kilpailijoiden suhteista, seksistä puhumattakaan, saadaan tälläkin kertaa vain arvaileva aavistus. Sekin kuuluu asiaan eli juoneen.

Ohjelma kutoo avuttoman katsojan ympärille addiktion verkon, joka sulkeutuu salakavalasti.

Tai eihän katsoja avuton ole. Telkkarin kaukosäätimessä on mainio (yleensä) punainen nappi, jota voi aina painaa.

Pankoot vaikka kaikki sikisokin toisiaan, mutta minä katselen mieluummin hanan tippumista vessassa tai jotakin muuta yhtä mielenkiintoista.

Rauno Lahti