Uutiset

Julkisuuspelin kummallisia käänteitä

Tänään saamme ehkä lukea taas jotakin kulttuuriministeri Tanja Karpelasta (kesk.), vaikka hän ei itse sitä tiettävästi toivokaan.

Julkisuus on poliitikolle hyvä renki, mutta huono isäntä. Kun menee hyvin ja tukka on hyvin, kaikki on hyvin.

Sotkutkin pitää kuitenkin osata selvittää. Sitä se on: julkisuuden hallinta.

Sekin saattaa olla viesti, jos lehdet eivät jostakin aiheesta kirjoita. Mistäs nyt on kysymys?

Kuka boikotoi ketä?

Tanja Karpela on ilmaissut halunsa pysyä pois julkisuudesta sairastumisensa vuoksi, mutta ainakaan maan toinen iltapäivälehti, Sanoma-WSOY:n Ilta-Sanomat ei toivetta kummemmin kuunnellut.

Lehti räväytti sitä vastoin harvinaisen parahultaisesti jutun, joka ruoti seikkaperäisesti alusvaatemallista politiikan eliittiin singahtaneen ministerin julkisuuspyrkyryyttä.

Pahansuopainen kansa sai mitä halusi.

Vanhan hapatuksen vahvistaminen on niin tavattoman helppoa:

Niinhän se on. Sitähän minä sanoin.

Entinen missi on entinen missi ja alusvaatemalli, vaikka yrittää muuta.

Pakkohan sen Karpelan on ollut sinne lehteen tunkea itseään, kun siitä niin paljon on joka käänteessä kerrottu.

Ja se Vanhasen ero. Varma nakkihan sekin.

Ai mikä? Eihän sillä ole edes väliä!

Enkä minä sitä lehteä lukenut tai varsinkaan ostanut, mutta kun naapuri kertoi.

Karpelan oma näkökulma on tietenkin täysin toinen. Hän ei ole kaikkien yhteistä omaisuutta, ei millään muotoa vapaata riistaa väärille väitteille.

Ministeri oli laatinut seikkaperäisen listan Ilta-Sanomien virheistä internet-sivulleen. Suoraan lehdelle hän ei kuitenkaan niitä eritellyt. Ja lehti ilmoitti ylimielisesti, ettei mahdollisia virheitä siten voi myöskään korjata. Lapsellista.

Missä on totuus? Kansan pitää saada tietää. Vai pitääkö sittenkään? Tanja Karpelan yksityisyyden rajat ovat olemassa, mutta kukaan ei oikein tiedä missä. Pitääkö asiaa selvittämään asettaa työryhmä?

Ilmeisesti Tanja Karpelassa on jotakin sellaista, että häntä ei kerta kaikkiaan jakseta sulattaa. Hän on ristiriitainen eikä sovi totuttuun poliitikon muottiin.

Kaiken kaikkiaan kansa on Karpelansa ansainnut, mutta onko Karpela sensaatiolehtiä ahnehtivaa kansaa?

Tirkistelyssäkin pitää olla rajansa ja totena esitetyiltä asioilta pitää edellyttää totuudenmukaisuutta. Moni muukin julkisuuden henkilö kuin Tanja Karpela on joutunut hyväksymään riittävän totuudenmukaisuuden käsitteen.

Vaikka kansa himoiten lukisi uusia ja uusia paljastuksia, ei niitä pidä väkisin kaivaa ja yllyttää tavallisia kansalaisia vastenmielisiin ”ilmiantoihin”.

Karpela on ilmeisen vakavasti työhänsä suhtautuva ministeri, mutta samalla menneisyytensä ja elämänvaiheidensa vanki. Ei niistä kieltämällä pääse. Ja aina niistä kerrotaan, uudestaan ja uudestaan.

Ensin pitää hyväksyä itsensä. Karpelankin. Sitten helpottaa. Ehkä.

Ministeri Tanja Karpela, hoitakaa itsenne terveeksi ja jättäkää moinen loppumaton kiistely oman arvoonsa. Ei se lyö leiville edes terveenä.