Uutiset

Jumalan ihmelapsi

Turkoosiin kauluspaitaan, kravattiin ja mustiin suoriin housuihin pukeutuneen nuoren miehen esiintyminen on suurieleistä kuin amerikkalaisella stand up -koomikolla. ”Vapauteen!” mies huutaa ja hyppää lavalta alas tasajalkaa. 
 
Mies puhuu suomea, ruotsia ja englantia. ”Resurrection, celebration”, hän ääntää huolellisella Amerikan aksentilla.
 
”Jes, jes.” ”Aamen.” ”Halleluja.” Yleisö vastaa nauraen, taputtaen ja huutaen. Ympärillä käy jatkuva puheensorina, jossa sihahtavat eksoottiset ässät. Se ei ole suomea eikä ruotsia. Sitä sanotaan kielillä puhumiseksi. 
 
Nuori nainen seisoo, huojuu ja tanssii kädet pystyssä. Välillä hän on polvillaan lattialla. Sitä sanotaan ylistämiseksi.
 
Ollaan entisessä autokaupassa keskellä kokkolalaista teollisuusaluetta. Autokauppa on somistettu moderniksi kirkoksi, jonka sisustuksessa toistuvat turkoosi, musta ja valkoinen. 
 
Uskon sana -seurakunta aloitti toimintansa täällä pari kuukautta sitten. Nyt siinä on reilut 50 jäsentä. Aktiivisesti toimintaan osallistuu noin 80 ihmistä. 
 
Saarnaaja on seurakunnan perustaja,  21-vuotias psykologian ylioppilas Patrick Tiainen.
 
Hänellä on visio. Se on voittaa Suomi Jeesukselle. 
 
Uskon sana on yksi viime vuonna Suomessa rekisteröidyistä uusista uskonnollisista yhdyskunnista. Niitä rekisteröitiin 14. Uskon sana edustaa uuskarismaattista kristillisyyttä.
 
Karismaattisuus tarkoittaa teologiassa armolahjoja, kuten kielillä puhumista ja parantamista. Uuskarismaattisten yhteisöjen määrä Suomessa on lähes kymmenkertaistunut viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. 
 
Kuitenkin liikkeistä vain muutama on virallisesti rekisteröitynyt Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään listaan. Uskon sanan lisäksi rekisterissä on esimerkiksi entinen Nokia-missio, uudelta nimeltään Uuden toivon seurakunnat.
 
Virallinen yhdyskunnaksi rekisteröinti vaatii vähintään 20 jäsentä ja määritellyn uskonnollisen opin. Uskon sanalla on jumalanpalvelusten lisäksi raamattutunteja, ylistyskuoro, nuorteniltoja, rukoushetkiä, äiti-lapsiryhmiä ja katuevankeliointia. Ruoka-apu on juuri aloitettu.
 
Maailmanlaajuisesti uuskarismaattisuus kasvaa räjähdysmäisesti. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkimuskoordinaattorin Jussi Sohlbergin mukaan uuskarismaattisuuden ja helluntailaisuuden piiriin lasketaan jopa yli 500 miljoonaa ihmistä.
 
Sohlbergin mukaan uuskarismaattisuus kasvaa siksi, että siinä korostuvat kokemuksellisuus ja yhteisöllisyys. Myös raskas organisaatio puuttuu ympäriltä.
 
Kokkolan seudulla on pitkä perinne uskonnollisten tunteiden korostamisessa, sanoo teologian tohtori, emerituspiispa Gustav Björkstrand. Sitä sanotaan Suomen raamattuvyöhykkeeksi.
 
Jo 1700-luvun alkupuolella Kälviän kirkkoherran pojat harjoittivat elämyksellistä mystiikkaa ja saivat 60 ihmistä mukaansa laivaan purjehtimaan. 1970-luvun mersuherätyksessä uskoon tuli liikemiehiä, muun muassa Bjarne Kallis. Nokia-mission perustaja Markku Koivistokin on kotoisin Kokkolasta.
 
Runokirja, Afrikka-aiheinen taulu ja palomiehen kypärä. Patrick Tiaisen toimiston hyllyn päällä on esineitä, jotka inspiroivat häntä. 
 
Edellisyönä Kokkolassa riehui myrsky ja vapaapalokuntaan kuuluva Tiainen valvoi raivaustöiden varalta. Livets rum -nimisen novelli- ja runokokoelman hän on kirjoittanut ”kauan sitten”. 21-vuotiaan miehen elämässä se tarkoittaa 17 vuoden ikää. Tiainen oli päättänyt julkaista ensimmäisen kirjansa ennen kuin täyttää 18 vuotta.
 
– Jos saan jonkin unelman, saatan lähteä toteuttamaan sitä aika määrätietoisesti.
 
Afrikassa Tiainen kävi ensimmäisen kerran lukion toisen luokan hiihtolomalla, kun koulu järjesti matkan Keniaan.
 
Parikymppinen on ehtinyt paljon muutakin: istua yläkouluikäisenä kaikki kotikaupunkinsa kaupunginvaltuuston kokoukset, tulla uskoon, perustaa kirkon Afrikkaan ja Kokkolaan sekä saada molemmissa paikoissa tappouhkauksia. 
 
”Meitä on monta, jotka vihaa sinua Patrick Tiainen”, lukee paperilapussa, joka Tiaisen auton tuulilasiin on Kokkolassa kiinnitetty. ”Tahdon sinut poikaystäväkseni, sitten uhraan sinut saatanalle ja käytän päätäsi murokulhona”, sanotaan toisessa. Autoa on rikottu, ja sähköpostiin on lähetetty kuva kylpyammeeseen tapetusta miehestä.
 
Hurmoksellinen uskonnollisuus herättää huolta, vihaakin. Tiaisen mielestä siksi, että siihen ei ole luterilaisessa Suomessa totuttu. Se tulee iholle.
 
Keniassa oli vielä suorempaa. Tiaisen oven taakse tuotiin puolikas koira ja viesti ”kuole tai lähde”.
Tiaisen äitiä uhkaukset hermostuttavat, mutta poika itse laittaa viestit mappi ööhön. Hän nimittää niitä motivaatiolauseikseen.
 
– Ne ovat avunhuutoja. Kun lähtee Jumalan johtamaan uskonnolliseen toimintaan, on jollain tavalla vapaata riistaa. Suomessa on kummallinen käsitys siitä, että ainoa, joka uskoo Raamattuun, on 
Päivi Räsänen
 
Tiainen ei pelkää. Hän sanoo, että hänen pelkonsa jäi talviselle junanraiteelle kuusi vuotta sitten.
 
”I’m a living testimony!” ”Olen elävä todistus!”
 
Niin saarnaa Tiainen. Tarina uskonnollisen vision takana on poikkeuksellinen. Se alkoi tavallisesta kaksikielisestä perheestä, jossa isä työskenteli lihamestarina ja äiti päiväkodissa. Perhe ei ollut erityisen uskonnollinen. Joulukirkossa käytiin satunnaisesti.
 
Rippikouluunkin Tiainen sanoo menneensä sivustaseuraajaksi asenteella ”muahan ei käännytetä”.
Toisin kävi. Tiainen koki, että Jumala alkoi vetää häntä puoleensa. Se tapahtui 21. kesäkuuta 2008. 
 
Oliko kyseessä klassinen uskoontulo?
 
– Enemmän se oli radikaali kuin klassinen. Alusta asti minulla oli valtava palo kertoa kaikille, mitä olin löytänyt.
 
Sitä ennen hänellä oli ollut samanlainen palo yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tiainen oli vakiohahmo paitsi kaupunginvaltuuston kokouksissa myös paikallisen lehden mielipidepalstalla.
 
– Kärsin aivan hirveästi, kun näin, että monella nuorella elämänhalu oli hukassa. Tuntui, että oli pakko tehdä jotakin.
 
Samaan aikaan Tiainen toimi kahdessa kirjallisuusyhdistyksessä, vapaapalokunnassa ja jakoi postia. Koulun ohessa.
 
Vähitellen palo poltti loppuun. Hymypoikaimagon takana oli jo pitkään tuntunut pahalta. Taustalla oli alakoulussa alkanut kiusaaminen. Se oli ulkopuolelle jättämistä, tönimistä, nimittelyä ja parjaamista sosiaalisessa mediassa.  Kuudennella luokalla Tiaiselle oli kirjoitettu ensimmäinen masennusdiagnoosi. 
 
– Pakenin koulukuraattorin vastaanotolta, hän muistelee.
 
Tarinan rajuin käänne tapahtui arkisena syysiltana rippikoulukesän jälkeen. Rippikoulun ja uskoontulon jälkeen Tiainen oli ajatellut, että nyt kaikki ratkeaa.
 
Suorittaminen kuitenkin jatkui. Myös uskonelämässä. 
 
– Piti tavoittaa lisää ihmisiä ja auttaa. Lepo puuttui. Vähitellen seinä tuli vastaan.
 
Kiusaaminenkin yltyi. Tiaisesta oli tullut ”hihhuli” ja ”jeesustelija”. Kahdeksannen luokan syksyllä ajatukset pyörivät kuoleman ympärillä. Aamulla oli vaikea päästä sängystä ylös.
 
Koitti ilta, jolloin nuorukainen käveli junanraiteelle. Sitä ennen hän oli valinnut laulut hautajaisiinsa ja kirjoittanut kirjeen, joka luettaisiin aamulla koulussa, kun Tiaisen pulpetti olisi tyhjä.
 
Junanraiteella Tiainen kertoo kokeneensa jotain, mitä ei itse kontrolloinut.
 
– Jalkani vain vietiin pois sieltä, ja päädyin itkemään lumihankeen.
 
Tiainen pitää sitä ihmepelastumisena.
 
– Jumala pelasti minut junanraiteelta, koska hänellä oli jotain suurta minua varten. Rukoilin Jumalaa näyttämään, mitä hän haluaa minun tekevän.
 
Tiainen tunsi, että oli aika lähteä takaisin Keniaan.Sitä ennen hän kävi vuoden psykoterapiassa.
 
Vielä lukion ensimmäisellä luokalla hänet pakotettiin koulusta sairauslomalle, kun sydän alkoi reistailla.
 
Suorittaminen loppui vasta Keniassa, Tiainen sanoo. Sinne hän lähti lukion jälkeen vuoden 2013 alussa. Siitä huolimatta, että päällimmäisenä Afrikasta olivat mielessä köyhyys, suihkutta eläminen ja katupöly. Säästöjä tai taustaorganisaatiota ei ollut.
 
Tiainen osti ylioppilaslahjarahoilla lentolipun maailman ympäri. 
 
Kaksi päivää Afrikkaan saapumisensa jälkeen hän sanoo löytäneensä itsensä ensimmäisenä valkoisena paikallisen Word of Faith -liikkeen raamattukoulusta. 
 
Yhdeksän kuukauden aikana Tiainen perusti Afrikkaan kirkon ja koulun, jossa on 21 oppilasta ja kolme opettajaa. Rahoituksen hän sanoo järjestyneen johdatuksen voimalla.
 
– Joku aina laittoi Facebook-viestin, että haluaa lahjoittaa parikymppiä. Opettajan palkka on 40 euroa kuukaudessa. Maksan sen vaikka itse.
 
Uusi seurakunta syntyy tyypillisesti yhden tai kahden johtohahmon ympärille. Niin Uskon sanassakin.
 
Patrick Tiaista on verrattu Maria Åkerblomiin. Hän oli 1900-luvun alussa Kokkolan seudulla vaikuttanut unissasaarnaaja, joka myös oli nuori ja karismaattinen. Seuraajat lahjoittivat omaisuutensa liikkeelle ja odottivat maailmanloppua.
 
Tiaisen mielestä seurakunta ei saa rakentua liikaa yhden henkilön ympärille. 
 
– Jos ihmiset puhuvat Patrickin seurakunnasta, sanon, ettei sellaista ole olemassa. Liikaa henkilöitymistä on nähty Suomessakin, ja se altistaa monenlaiseen. On tärkeää, että moni ihminen näkyy ja kuuluu.
 
Uskon sanalla on kerran kuukaudessa johtajuuskoulutusta. Tiimijohtajia on jo kymmenen.
 
Tiaisen mukaan Uskon sanassa kaikki perustuu Raamattuun. Uuskarismaattisten liikkeiden teologia on konservatiivista. Homoseksuaalisuutta ei hyväksytä, ja luomiskertomus jyrää evoluutioteorian.
 
Työvälineiltään liikkeet ovat moderneja: musiikki on anglosaksista ja tiedotus toimii sosiaalisessa mediassa. 
 
Uskon sanan jäsenet joutuvat käytännössä eroamaan kirkosta. Uskonnollinen yhdyskunta hyväksyisi kaksoisjäsenyyden, mutta kirkko ei hyväksy. 
 
Ainakin parikymmentä seurakunnan jäsenistä on eronnut kirkosta.
 
Tiaisen mukaan heistä moni on kertonut, ettei enää allekirjoita kirkon oppia.
 
Kirkon liberaalia linjaa vastustavien joukkopakoa uuskarismaattisiin yhteisöihin ei Jussi Sohlbergin mukaan yleisesti ole näkyvissä.
 
– Aika usein niihin siirrytään helluntailaisuudesta tai muista vapaista suunnista.
 
”We love you, me rakastetaan teitä.”  Uskon sanaan liitetään jumalanpalveluksessa kaksi uutta jäsentä.
 
Heistä toinen on 22-vuotias opiskelija Maria Mäki. Hän osallistui seurakunnan tilaisuuteen ensimmäistä kertaa nelisen kuukautta sitten.
 
– Annoin elämäni Jeesukselle tässä seurakunnassa. Pyhä Henki kosketti yliluonnollisella ilolla ja rakkaudella.
 
Aiemmin Mäellä oli ollut ympärillään paljon ihmisiä, mutta silti tyhjä ja yksinäinen olo. Hän kuului rivijäsenenä evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
 
Mäki on tiennyt Tiaisen yläkoulusta asti nimeltä. Hän arvostaa tämän auktoriteettia ja välittämistä.
 
– Tuli heti perhefiilis.
 
Mäenkin suusta kuuluu jumalanpalveluksessa eksoottista kieltä. Heti niin ei tapahtunut.
 
– Patrick sanoi, että kakista ulos vain. Avasin suuni, ja yhtäkkiä kieltä vain automaattisesti alkoi tulla. Nykyisin rukoilen päivittäin kielillä. Kun siivoan, rukoilen kielillä. Vain Jumala sen ymmärtää.
 
Toinen tuore seurakuntalainen on 48-vuotias nainen. Hän ei halua antaa haastattelua nimellään, koska ei ole vielä kertonut perheelleen ratkaisustaan.
 
Hänkin oli aiemmin kirkon rivijäsen, joka kävi vain joulukirkossa. Uskon sanan tilaisuuteen nainen tuli kesällä uteliaisuudesta.
 
– Oli ihan erilaista kuin luterilaisessa kirkossa. Radikaalia, elävää uskoa. Olen joka kerta kokenut Jumalan läsnäolon. Aiemmin en ollut sitä kokenut.
 
Tiaista hän pitää iästään huolimatta hyvin kypsänä.
 
– Hän on enemmän aikuinen kuin monet ikäiseni.
 
Jumalanpalveluksessa kiertää hopeanvärinen kolehtirasia. Sinne sujahtaa seteleitä.
Uskon sanalla ei ole jäsenmaksua, mutta useimmat ovat sitoutuneet kymmenysajatteluun. Se tarkoittaa kymmenen prosentin osuutta palkasta.
 
Tiaisen mukaan talous on vakaalla pohjalla.
 
Kymmenyksiä aikovat maksaa tuoreetkin jäsenet.
 
Yhdyskunnan perustaminen vaati puolen vuoden paperityön. Miksi Tiainen ryhtyi sellaiseen? Eikö baptisteissa tai helluntaiseurakunnassa olisi voinut toimia?
 
– Jumala vastasi minulle, että ei, sanoo Tiainen.
 
Hän uskoo, että olisi pirstonut olemassa olevia liikkeitä.
 
– Minulla on oma näkemys, en voisi toteuttaa heidän visiotaan. Vaikka opillisia eroja ei olisi hirveästi, toimintatapa on eri.
 
Mikä Tiaisen visio tarkalleen ottaen on? 
 
– Se, että vielä kerran nähtäisiin aalto Herran tulta Suomen läpi. Tavoitteena ei ole perustaa sataa seurakuntaa Suomeen vaan saada ihmiset liikkeelle.
 
Tiaisen mukaan Suomi on tänä päivänä enemmän evankelioinnin lähetyskenttä kuin Kenia.
 
– Usko vietiin kerran Afrikkaan, ja nyt se joudutaan tuomaan sieltä takaisin.
 
Missä Tiainen itse kuvittelee olevansa kymmenen vuoden päästä eli kolmikymppisenä?
 
– Vietän hyvin vähän aikaa Suomessa. Täällä on niin paljon muita vastuunkantajia. Haluaisin kuitenkin asua Suomessa. Koko Pohjois-Eurooppa tarvitsee uusia tuulia.(LM-HäSa)
 
Katso video – Patrick Tiainen puhuu kielillä ja kertoo maineestaan ”hihhulihurrina”
 
 
 
 
 

Asiasanat

Päivän lehti

9.4.2020