Uutiset

Juna törmää presidentti Haloseen

Vanhan ketun olisi pitänyt tietää, että liika rehellisyys politiikassa kostautuu. Valtioneuvos Harri Holkeri (kok.) pohti ääneen seuraavia presidentinvaaleja ja tuli ymmärretyksi väärin. Häntä ei edes haluttu kuunnella.

Mitä vuoden 1982 ja 1988 presidentinvaalien HH sanoi? Että puolueiden kannattaisi odottaa Tarja Halosen ratkaisua. Ja jos Halonen on ehdokkaana, ”hän myös tehtävän saa”, kirjoitti Holkeri Turun Sanomissa.

Seuraavaksi hän pohti, miksi ”järkevät ihmiset” kuten Matti Vanhanen suostuisivat muodollisiksi ehdokkaiksi.

Holkeri unohti Kekkos-kauden vuoden 1973 poikkeuslain olevan vamma monen suomalaisen sielussa. Kolhua kantaa myös Hämeen Sanomien kolumnisti Jukka Tarkka, joka näkee Holkerin lämmittävän poikkeuslakia.

Tarkan mielestä Holkeri urahtelu nousee kumpujen yöstä. Mielikuvituksellisine väitteineen Tarkka tarpoo itse menneen maailman rämesuota. Hänen heittonsa ovat jopa Holkeria loukkaavia.

Tarkka ei tunnu ymmärtävän poikkeuslain olevan historiaa.

HH ei puhunut poikkeuslaista yhtään mitään saati kieltänyt puolueita asettamasta ehdokkaita. Hän sanoi ääneen vain kaksi tosiasiaa: Halonen jatkaa presidenttinä, jos haluaa, ja siksi muiden ehdokkaiden asema ei ole selvässä pelissä tietenkään mieltä ylentävä.

Juna kulkee tulee vastaan kuka tahansa. Näin vastaa Holkerille kokoomuksen puoluesihteeri Harri Jaskari.

Siinähän kulkee kunnes törmää viimeistään Haloseen.

Kokoomus asettaa vakavasti otettavan presidenttiehdokkaan, Jaskari vakuuttaa. Ihan varmasti aivan kuten keskustankin. Nykyisen tiedon valossa sen paremmin Sauli Niinistön kuin Matti Vahasenkaan ”vakavasti otettava ehdokkuus” ei tarkoita sitä, että kummastakaan olisi lähimainkaan Halosen kaatajaksi.

Vakavasti otettava kaksikko on toki siinä mielessä, että kumpikin on presidenttiainesta.

Holkeri katsoo, ettei hänen vuoden 1982 presidentinvaalien toisella tilalla ollut ”juurikaan laajempaa poliittista merkitystä”. Kuka voi väittää muuta?

Hopealla on seuraavissa vaaleissa jonkinlainen merkitys. Niinistön kakkostila olisi keskustalle ja Vanhaselle kiusallinen tappio, kokoomukselle se olisi perin tarpeellinen vitamiiniruiske eduskuntavaaleihin.

Ilman Niinistöä kokoomuksen ei kannata nähdä Jyrki Kataisenkaan kaudella unia hopeatilasta. Jos Niinistö ei ehdokkaaksi suostu, puoluetta odottaa millä hyvänsä ehdokkaalla korkeintaan 15 prosentin äänisaalis.

Ei demokratia sentään niin yllätyksellistä ole kuin Tarkka jostain syystä yrittää esittää.

Täysin pimeässä on syntynyt pelko vaaleista ilman vaihtoehtoja. Kyllä kansa presidentistä äänestää, sen takaavat jo yksin pienpuolueet.

Mikään demokratian pelisääntö ei voi määrätä, että vaaleissa pitää olla jännitystä.