Kolumnit Uutiset

Juokse villi lapsi, siten kasvat vahvemmaksi

Seuraavalla kerralla, kun kuulen jonkun äidin tai isän mesoavan jossakin julkisella paikalla isoon ääneen lapselleen: älä juokse!, ojennan asianomaiselle otteen liikuntatieteilijä Arja Sääkslahden väitöskirjasta:

Jotta lapset kasvaisivat ja kehittyisivät normaalisti, heidän täytyy liikkua.

Suomen Ateenan viisaat liikuntapedagogit ovat heristelleet sormea vanhemmille ennenkin. Tuore Likesin tutkimus kertoo karua kieltä siitä, että huonot liikunnalliset taidot ennustavat heikkoa koulumenestystä.

Olisittepa sanoneet asian paljon aikaisemmin, niin olisipa ollut aikoinaan hyvä syy viettää vieläkin useampi ilta ja iltayö erilaisten urheiluharrastusten parissa tai muuten vaan ulkona rymyämässä.

Puissa kiipeilykin oli siis oikeastaan vain erinomaisen oppimisalustan luomista kohti yleviä henkisiä suorituksia.

Miten huono olisin koulussa ollutkaan ilman kyynärpää kipeänä viskottua koivukeihästä ja ilta illan jälkeen harrastettua seiväshyppyä suoraan kovaan hiekkakasaan? Koulumatkatkin hiihdin kesät talvet.

Tutkijan mukaan nykyään kaikki ekaluokkalaiset eivät osaa enää oikein edes kävellä, juoksemisesta puhumattakaan. Jokin siis mättää ja pahasti.

Varotaan kuitenkin ensimmäiseksi lasten karsinoimista. Liikuntataidot ovat aina kehittyneet eri tahtiin. Joku oppii hitaasti esimerkiksi luistelun tai pyöräilyn. Toiset taas ovat kuin valmiiksi ketteriä tai vahvoja.

Tärkeintä olisi, että kaikilla olisi mahdollisuus liikkua omalla luontaisella tavallaan, iloisesti ja ilman suorituspaineita. Siinä lasten vanhempien vastuu on ensimmäinen. Sitä ei voi ulkoistaa liikuntakerholle tai urheiluseuralle, joiden toiminta koskee vain harvoja koko ikäluokasta.

Tottahan se on uusavuttomalle isille ja äitykälle kiusallista, jos pikkulapset ryntäilevät sinne tänne, eli haluavat mieluiten liikkua juoksujalkaa jo siitä yksinkertaisesta ilosta, kun ovat löytäneet ihmisen luontaisimman tavan liikkua. Lapsethan voivat häiritä ilakoinnillaan jota kuta ärtyisää keski-ikäistä tai vähän iäkkäämpää arvokasta henkilöä. Toruvat tädit ovatkin toiseksi pahinta heti kaiken hauskan kieltävien vanhempien jälkeen.

Tutkija Sääkslahti syyttää vanhempia lasten ylisuojelusta. Kun lapsia suojellaan kaikenlaisilta pieniltä, elämään kuuluvilta pettymyksiltä, kuten kaatumisilta, tulee siitä ensimmäisestä kunnon tällistä karmea trauma, jota parantelemaan tarvitaan koko terveydenhuoltojärjestelmä.

Polkupyörääkin pitäisi muka oppia ajamaan kaatumatta kertaakaan. Minäkin opin vuonna 1967 ajamaan heti sen jälkeen, kun iskin sääreni luuta myöten kiveen.

Vanhemmat valitettavasti ajattelevat usein lähinnä vain omaa mukavuuttaan. Siinä joutuu itsekin ottamaan muutaman reippaan askeleen, jos pikkupiltti kirmaa iloissaan nurmikolla perhosen perässä. Ai niin, mutta sen aika onkin vasta ensi kesänä.

Päivän lehti

21.1.2020