Uutiset

Juoppojen äidit, nuo toivossa väkevät

”Äidit vain, nuo toivossa väkevät..” Lauri Viidan paljon siteeratun runon alkusäkeet nousivat mieleen katsellessa television tiistai-illan Tosi tarinaa ”Äiti ei jätä”.

Kirjailija Liisa Laukkarinen jaksaa yhä uudestaan ja uudestaan rientää alkoholisoituneen Marius-poikansa avuksi. Orastava toivo paremmasta murskautuu kerta toisensa jälkeen, mutta äiti jaksaa auttaa ja haaveilla päivästä, jolloin lapsi on oikeasti aikuinen, itsestään vastuun ottava mies.

Näköalapaikka alkoholismiin on opettanut ymmärtämään Laukkarisen taistelua ja eläytymään hänen tunteisiinsa. Alkoholistin lähipiiristä kaikkoavat lopulta kaikki muut paitsi toiset juopot, eikä heistä hädän hetkellä ole mitään apua. Mutta äiti ei jätä. Äiti ei voi jättää.

Äitiensä luokse raahustavat tänäkin päivänä tässä maassa sadat juopot likaisina, nälkäisinä ja uupuneina. Laukkarisen tavoin äidit myös hakevat esille juopottelun syövereihin kadonneen lapsensa, oli tämä sitten 20- tai 50-vuotias. Äidit toimittavat lapsen hoitoon, käyttävät viimeisetkin rahansa ja tarmonsa. Jäävät taas kerran toivomaan ihmettä. Liisa Laukkarisen uurteiset kasvot tv-ruudussa kertovat siitä, miten rankkaa odotus on.

”Tämmöinen vertaistukiryhmä puuttuu kuin juoppojen äidit” , Laukkarinen sanoo ohjelmassa. Ehkä tosiaan puuttuu juuri sen niminen ryhmä, mutta alkoholistien läheisiä on jo neljän vuosikymmenien Suomessakin auttanut AA-liikkeen AlAnon-toiminta. AlAnon-ryhmissä monet alkoholistien vaimot, äidit, lapset ja sisarukset ovat saaneet vertaistukea ja paljon tärkeää tietoa raskaassa elämäntilanteessaan.

Julkiset päihdepalvelut kuten A-klinikat, niiden katkaisuhoidot ja kuntoutukset saavat tämän tästä sapiskaa mielipidepalstoilla. Arvostelijat jopa kyseenalaistavat niiden tarpeellisuuden, kun hoidot vain aniharvoin johtavat lopulliseen paranemiseen eli raittiuteen tai kykyyn kontrolloida juomista. Hoitojakson jälkeen pulloon tartutaan useinkin kaksin käsin.

Hyveelliset paasaajat eivät taida ymmärtää, että alkoholismi on ihan oikeasti sairaus. Sairautena se on siitä ilkeä, että potilas ei pysty noudattamaan hoito-ohjeita. Silti tämänkin sairauden aiheuttamaa kärsimystä täytyy lievittää ja heikkojakin paranemisyrityksiä pitää tukea.

Alkoholistin hoitojaksot ovat omaisille, usein juuri äideille tuiki tärkeä hengähdystauko. Muutaman päivän tai viikon ajan voi keskittyä omaan elämäänsä ja nukkua yönsä rauhassa, kun tietää, että läheinen on turvassa ja hoidossa.

Suomalaisten suhde juomiseen on edelleen outo, kun sitä katsoo alkoholistin omaisen näkökulmasta. Rankkaa humalajuomista ihastellaan täällä estottomasti. Useimmat voivatkin sitä halutessaan harrastaa ja elää elämäänsä muuten hyvässä järjestyksessä.

Jotkut putoavat armottomaan hetteikköön. Surulliset tilastot kertovat, että heitä on yhä enemmän.

Tuula Heinänen

Päivän lehti

31.5.2020