Uutiset

Juoppokansan synninpäästö

Kansainvälinen geenitutkimus on edennyt niljakkailta pitkospuilta kovalle maalle ja suuntaa rinta rottingilla kohti geenitieteen saavutusten nelikaistaista moottoritietä. Ihmissuvun perimän syvimpään olemukseen perehtynyt tutkijaryhmä on löytänyt geenin, joka vaikuttaa ihmisen alkoholin käyttöön. Tämä kauaskantoinen tieteen voitto mullistaa maailmaa siinä kuin tulen tai pyörän keksiminen aikoinaan.

Suomalaiset eivät tutkijoiden mukaan ole sen juopompia kuin muutkaan kansakunnat. Tieto on huojentava.

Silti sitä ei oikein todeksi usko, kun seuraa suomalaisten edesottamuksia vaikkapa risteilyillä, lomapaikoissa ja muissa vapaa-ajan bilépilttuissa. Toki muutkin kansat osaavat örveltää, mutta aniharva sentään yltää edes keskiverrolle suomalaiskansalliselle tasolle. Britit ehkä.

Selitys sammumattomaan janoon löytyy siis geeneistä, perimästä. Jepen juomista on analysoitu herkeämättä ja monin lähestymistavoin niin sosiologien, psykologien kuin lääkärienkin kiivaissa tiedesymposiumeissa.

Lähimpänä totuutta ovat kuitenkin ne naapurin muijat, jotka tietävät Jepen syntyneen juoppoon sukuun tai saaneen perinnökseen vain ison janon.

Jepen serkku, alakoulun raittiuskilpakirjoituksista tuttu Turmiolan Tommikin saa geenitutkijoilta synninpäästön. Minkäpä hän poloinen perimälleen mahtaa. Ei Tommilla ole ollut mahdollisuutta valita isäänsä ja äitiään sataraittiista rutikuivasta suvusta.

Mikäli juopottelua pidetään syntinä, kuten niin monet pitävät, se pitää kirjata syntiluokitukseen perisyntinä, ei huonon seuran tai heikon luonteen takia kaidalta tieltä hairahdukseksi.

Geenikartta on pian varjellumpi salaisuus kuin sosiaaliturvatunnus, kännykän pin-koodi tai pankkikortin tunnusluku. Henkilökohtainen geenitunniste vailla vakavia virheitä on arvopaperi, jonka rinnalla oppiarvot, osakesalkut tai maaomaisuus kalpenevat.

Jos kartassa on merkintä alkoholigeenistä, hyvää työpaikkaa on turha hakea. Kukapa todennäköistä juoppoa palkkaisi, vaikka juuri työhaastattelun hetkellä putki ei olisikaan päällä.

Nuorten, parinmuodostukseen pyrkivien ihmisten on hyvä pitää geenikartta povitaskussa myös riiuureissuilla. Mielitietty sulaa tuota pikaa suopeaksi, jos kumppanilla on esitellä dokumentoitu tieteellinen tieto hyvästä perimästä, suotuisista geeneistä.

Suomessa, kuten muuallakin maailmassa on syntynyt kansalaisliikkeitä väkevästi vastustamaan geenitiedettä. Erityisen kauhuissaan, joko uskonnollisista tai biologisista syistä monet ovat perimän sormeilusta, geenimanipulaatiosta.

Voiko sydämettömämpiä ihmisiä enää olla? Mihin heistä on kadonnut lämmin lähimmäisenrakkaus? Geenimuuntelun vastustajatko voivat mielestään kieltää Jepeltä kelpo hoidon, jonka jälkeen hän voisi elää elämänsä vailla viinan kiroja yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä?

Tieteen saavutukset on viisasta ottaa ennakkoluulottomasti palvelemaan ihmiskuntaa sen matkalla kohti parempaa huomista.