Kolumnit Uutiset

Kaapit täynnä Kiltaa kirpputoreilta

Aalto-vaaseista uhkasi tulla ongelmajätettä. Yhtäkkiä ne eivät enää tätivainaiden perinnönjaoissa kelvanneet kenellekään, kun kaikilla oli jo niitä liikaa.

Sitä rupesi miettimään, että voiko tämän kääntää voitoksi. Niitä käyttää muuhunkin kuin pitää kirjahyllyssä pölyyntymässä, tarjota vaikka soppaa. Siksi niitä tuli kerätyksi vielä muutama lisää. Kirpputorilta niitä sai kohtuuhintaan.

Sillä oli sivuvaikutuksensa, jäi koukkuun kirppiksiin.

Perinnönjaoissa oli tarjolla useammalta taholta myös vanhoja kunnon Kilta-astoita. Sehän on Kaj Franckin suunnittelema sarja, joka nykyään tunnetaan Teemana. Tosin Teema on heppoisempi.

Sarjoja pitää yhä täydentää kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista. Tulee voittajan olo, kun löytää kermanekan vitosella ja nettikaupassa samasta nekasta pyydetään 60 euroa.

Tämä on johtanut yhä pahempaan koukkuun. Joka paikassa pitää tsekata kirpputorit.

Killan kanssa yhteen sopii hyvin Birger Kaipiaisen Paratiisi. Näiden kahden sarjan asioita voi sujuvasti käyttää samassa kattauksesta.

Paratiisi on niin kirjava, että Killat rauhoittavat ja tasapainottavat kattausta.

Sunnuntailounaat lapsenlasten kanssa ovat heidän vanhemmilleen stressaavia, kun nämä koko ajan pelkäävät astioiden hajoavan. Mutta kuuluuhan lasten saada syödä samanlaisilta lautasilta kuin aikuisetkin. Siitä se lähtee, tuntuma suomalaiseen muotoiluun.

Arabia alkoi valmistaa muutaman kymmenen vuoden tauon jälkeen Paratiisia uudestaan. Se vain maksaa maltaita, astiat ovat suorastaan sikakalliita. Yksi lautanen maksaa yli 40 euroa.

Meinasin saada hepulin, kun kotikulmien ostoskeskus myi tyhjennyspäivillä 130 euron vatia 50 eurolla.

Lisää hämmästyin, kun nuori kassatyöntekijä, poika, ryhtyi asiantuntevasti keskustelemaan Paratiisi-sarjasta. Ehkä hänetkin oli pakotettu mummolassa syömään sarjan lautasilta.

Jostain syystä Iittala on lopettanut kokonaan koboltinsinisten lasien valmistuksen. Tilalle tuotantoon on otettu pliisuja värejä.

Jos on ollut tummansinisiä Kartioita tai Aino Aalto -laseja, saa hyvän syyn täydentää sarjoja kirppareilta.

Aikaa myöten Aalto-vaasit ovat melkein joutuneet sinne, missä ne muissakin kodeissa ovat, johonkin kirjahyllyn perille.

Riihimäen Lasin monet vaasit takavuosikymmeniltä innostavat. Niitä ei tehdä lisää, koska Riihimäen Lasia ei ole.

Esimerkiksi Erkkitapio Siiroisen punaisen Noppapullon löysin kesätorilta viidelläkympillä. Hämeenkaaren desing-päivillä se maksoi 120 euroa, mutta siellä hinnat olivatkin yläkanttiin.

Mitä kaikilla tavaroilla tekee? Esimerkiksi Noppapulloja on useita eriväristä ja kokoista. Ne valaisin kaapin takaa siten, että valo siivilöityy niiden läpi ihanasti. Mitä järkeä? Ei mitään, mutta silmä lepää.

Ihminen on hamsteri. Tilanpuutteessa on pakko ryhtyä kirpputorilla myymään pois niitä esineitä, jotka eivät enää säväytä.