Kolumnit Uutiset

Kaasujalka keveämmäksi suojateillä, pahvit!

Olipa liikuttavaa seurata maanantaina töihin ajellessa pieniä reppuselkäisiä ekaluokkalaisia, jotka äiteineen ja isineen talsivat koulumatkaa ensimmäistä kertaa elämässään.

Muisto omien lapsien vastaavasta taipaleesta tulvahti mieleen, ja sydänalassa sykähti niin, että huomasin pyyhkiväni kyyneltä silmänurkastani. Tunnustan.

Osa autolla liikkujista ei kuitenkaan liikutu mistään – ei hitaasti tietä ylittävistä, harmaapäisistä rollaattorimummoista, ei autoilua ”ikävästi haittaavista” pyöräilijöistä eikä varsinkaan nykyaikana mopoautoilla teitä tukkivista teineistä. Tai liikuttuu kyllä, mutta negatiivisessa merkityksessä, eli raivon partaalle.

Osa ei pysty autonsa jarrua painamaan, vaikka kävelijöillä olisi jo toinen jalka suojatiellä tai pyöräilijöillä eturengas. Ei tarvitse mennä sen kauemmas kuin Viroon, kun tilanne on jo täysin päinvastainen.

Kulttuurishokki liikennekäyttäytymisessä on ensikertalaiselle melkoinen, sillä jalankulkijat ja pyöräilijät ovat Virossa kingejä.

Siellä yliajamisen kulttuuriin tottunut suomalainen jää kiltisti odottamaan jalkakäytävän reunaan, että autot porhaltaisivat ohi ja tulisi jokin rakonen kipittää juoksujalkaa pois seuraavien autojen alta.

Vaikka virolainen istuisi kuinka hienon ja kalliin auton ratin takana tahansa, hän antaa tietä suojatien ylittäjille. Piste. Tähän on tuskin päästy kivuttomasti – valvontaiskut ja tuntuvat sakot ovat olleet hyviä kannustimia suojatien kunnioittamiseen.

Asia konkretisoitui varsin mallikkaasti juuri viettämälläni viikolla Pärnussa.

Sikäläisistä autoilijoista suorastaan näkyi, miten he tuskastuivat meihin käveleviin ja pyöräileviin suomalaisturisteihin, kun me jäimme edellä mainittuun tapaan päästämään autot ensin. Kuljettajilla meni kaksinkertainen aika pysähdykseen, kun he ensin ponnekkaasti joutuivat viittoilemaan meitä ylittämään suojatien. Ja tietä annettiin jokaisella suojatiellä.

Jos siellä sattui joku kaahari ajamaankin suojatien eteen pysähtymättä, rekkarista näki, että kyseessä oli joku ulkomaalainen ja hyvin usein juuri suomalainen. Aika noloa.

Niin että mitäpä jos me autoilijat tosiaan rupeaisimme ottamaan ne muutkin tiellä liikkujat huomioon. Olemmehan mekin välillä jalkamiehiä tai liikkeellä kaksipyöräisillä.

Aihe on tällä hetkellä enemmän kuin ajankohtainen juuri pienten koululaisten takia. Välillä tuntuu, että lapset osaavat liikennesäännöt paljon meitä aikuisia paremmin.

Faktat kertovat karun totuuden. If Vahinkovakuutusyhtiön tutkimuksen mukaan joka viidennen koulun läheisyydessä on sattunut viimeisen kolmen vuoden aikana liikenneonnettomuus, jossa on ollut mukana koululaisia. Onnettomuuksissa on ollut useimmin mukana auto, polkupyörä tai jalankulkija.

Vahingoille ei mitään voi, mutta typeryydelle voi.

Päivän lehti

2.6.2020