fbpx
Uutiset

Kaavoihin kangistunut Suomi

Aivan keskellä tamperelaista Hervannan lähiötä on laaja aukio. Siinä voisi olla vaikkapa puisto tai asukkaiden kokoontumispaikkana käyttämä tori. Sen sijaan aukiosta on tehty parkkipaikka.

Tämä on seuraus Suomessa käytettävästä kaavoitusjärjestelmästä, kertoo Tampereen teknillisen yliopiston yhdyskuntasuunnittelun professori Juho Rajaniemi.

– Kaavoituksessa määrätään, montako pysäköintipaikkaa jokaista kerrosalaneliömetriä tai asuntoa kohden pitää olla, Rajaniemi havainnollistaa.

– Kun katsotaan oikeasti, paljonko tilaa autot vaativat, luvut ovat aika huikeita.

RAJANIEMEN MIELESTÄ kaavoitusjärjestelmä on tulossa tiensä päähän. Kaavoitus nykymuodossaan tulisi lopettaa ja tilalle keksiä jotakin täysin uutta. Hänen mukaansa kaavoituksen periaate, yhdelle alueelle yksi käyttötarkoitus, ei sovi nykyisten kaupunkien tarpeisiin.

– Teollisuusyhteiskunnassa työ ja asuminen sekä asuminen ja kauppa erotettiin toisistaan. Nyt se aiheuttaa tarpeen ajaa autolla, ja kaupunkirakenne leviää turhan laajaksi.

Rajaniemen mukaan hyvä moderni kaupunki on nimenomaan kävelijän kaupunki: terveellinen, ja työt, asunnot, kaupat sekä harrastukset ovat suhteellisen lähellä toisiaan. Esimerkkejä löytyy vaikka Hollannista.

– Siellä on tiiviitä kaupunkeja, joissa autoilla kyllä pääsee paikasta toiseen, mutta kävellen tai pyörällä sen tekee nopeammin.

Kävelijän kadut olisivat nykyisiä kapeampia, ja ne mutkittelisivat noin sadan metrin välein. Silloin matka tuntuisi lyhyemmältä, ja tutkimusten mukaan joukkoliikenteen pysäkeille oltaisiin valmiita kävelemään kauempaa.

Rajaniemen visiossa kaupunkiin kuuluvat myös viheralueet, ja kerrostalojen ensimmäinen kerros vuorovaikuttaa kadun kanssa vaikkapa kivijalkakauppojen muodossa.

– Ihmiset viihtyvät paikoissa, joissa tapahtuu paljon.Tämän toteuttaminen nykyisellä kaavajärjestelmällä on vaikeaa.

TOINEN kaavajärjestelmän heikkous on sen jäykkyys, joka johtuu tiukan kolmiportaisesta rakenteesta: maakuntakaava, yleiskaava, asemakaava.

Rajaniemi myöntää, että tämä pulma voitaisiin ratkaista esimerkiksi siirtymällä järjestelmään, jossa olisi kaksi suunnittelutasoa, jotka kommunikoisivat keskenään.

– Mutta siitä jokaiselle tontille ja korttelille määrätystä yksittäisestä käyttötarkoituksesta ei päästäisi eroon. Pitäisi olla järjestelmä, joka sallii monenlaista käyttöä ja joustaisi tarpeen mukaan. Silloin ei enää puhuta kaavoituksesta.

Valmista ratkaisumallia professorilla ei ole, mutta hän korostaa että jotakin on tehtävä.

– Nykyisiä kaavoja on jopa kaavoittajien vaikea lukea ja asukkaiden vaikea kuvitella, minkälaista rakentamista on tulossa.

Tämä johtuu siitä, että kaavoituksessa käytetyt havainnekuvat ovat suunnittelijan näkemyksiä, joilla ei ole lainvoimaa.

Tilannetta helpottaisi, jos havainnekuvat olisivat jollakin tavalla sitovia.

– Toinen vaihtoehto olisivat kirjalliset määräykset vinjettikuvilla. Silloin asia voisi aueta paremmin.

HALLITUS AIKOO selvittää kaavavalituskäytäntöjen muuttamista. Tämä vaikuttaisi niin, että esimerkiksi kuntalaisten yleinen valitusoikeus poistuisi.

Myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten valitusoikeuden poistamista suunnitellaan.

Asiasanat

Menot