Uutiset

Kadonneita: mielikuvitus

Keksityt tarinat – nyt rajattuina kirjoihin ja elokuviin – ovat ihania. Monet yllättävät, pienestikin, ja joillakin niistä on jotain sanottavaakin. Koska niiden henkilöt yleensä ovat keksijöilleen rakkaita, niissä kuplii elämä.

Usein hyvinkerrottuun tarinaan on uponnut useita merkitysten kerroksia, joten teoksesta löytyy uutta aina.

Tämä pienenä johdantona seuraavaan toteamukseen, jonka saa kaikin mokomin kuvitella lausutuksi painokkaasti ja harvakseltaan.

En. Aio. Mennä. Katsomaan. Matti. Nykäsestä. Tehtyä. Elokuvaa.

Eikä onneksi tarvitsekaan. Epäilemättä löytyy katsojakuntaa, joka haluaa saada Seiska-lehden toistakymmentä viime vuosikertaa yhdessä paketissa ilman lukemisen vaivaa.

Mielikuvitus kuihtuu kuin ruoho heinäkuussa. Mammona näkyy nykyään olevan ainoa kriteeri määrittämään, onko jokin ”hyvää” vai ei. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikenlaista löyhää pullaa vyöryy koko ajan järeämmällä voimalla esimerkiksi elokuvateattereihin.

Suomessa löytyy aina rahoitus myyvälle paatokselle ja tirkistelylle. Moguleilla on tälle yhtälölle nimikin: suurmieselokuvat. Otetaan tunnettu nimi, pinnistetään mieleen pari faktaa ja mennään filmaamaan.

Tekeleitä katsotaan, koska on se niin Sibeliuksen näköinen.

Pinta onkin ainut asia, mitä näissä tekeleissä riittää runsaasti. Suomessa on jämähdetty suosimaan väritettyjä muka-elämäkertoja ja unohdettu, että dokumentit ovat erikseen. Ne sentään edes yrittävät perustua faktoihin – eivätkä puiseviin tulkintoihin oikeasti olemassa olleen ihmisen mielenliikkeistä.

Tämä mielikuvitukseton hölynpöly on kuin mättäisi joka päivä kitaansa valmiiksi muussattua ruokaa.

Nyt tulkitaan elokuvan keinoin jo niitäkin, jotka ovat yhä elossa. Kiinnostavaa kuulla, mitä elämää suurempaa kertoo Matti, epäonnenperjantaina ensi-iltansa saava kuvitettu laitos erään miehen elämästä.

Tai, kuten näyttelijä Jasper Pääkkönen on asian ilmaissut, elokuva erään sankarin vaiheista. Aihe löytyi pohdittaessa elokuvan aiheeksi sopivia suurmiehiä.

Tämä on jo vitsi. Hyvä urheilija, joopajoo, mutta suurmies, älkää nyt naurattako.

Pitäisi mennä ihan teatterisaliin vaikuttumaan siitä, että joku on nuorena loikannut pitkälle mäennyppylältä ja myöhemmässä elämässään hakannut ihmisiä sairaalakuntoon.

Ja miten tämä vaikuttaa itse kohteena olevaan ihmiseen?

Tarinankertojien soisi palaavan tarinoiden lähteille, mielikuvitukseen. Sieltä löytyy mitä tahansa. Jos haluaa käsikirjoittaja Marko Leinon tavoin sanoa jotain ”särkymäisillään olevista ihmisistä”, mielikuvitus tarjoilee loputtoman varaston sekä keinoja että näkökulmia.

Mitä Matti-elokuva tarjoaa? Ai, tuossa on nyt Mervi. Ai kun hassua. Onpa näköinen.