Uutiset

Kahden presidentin turha kilpailu

Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen (sd.) ei panttaa mielipidettään professori Juhani Suomen tuoreesta Pysähtyneisyyden vuodet -kirjasta. Mauno Koiviston presidenttikauden alusta, vuosista 1981-1984, on Lipposen mielestä mielikuvitukseen perustuva syytekirjelmä, jonka paljastaa Juhani Suomen henkisen tilan.

Keskustelun keskipisteessä on tietysti maamme suhde itänaapuriin, silloiseen Neuvostoliittoon. Juhani Suomi torjuu väitteen, jonka mukaan Koivisto olisi presidenttinä tehnyt lopun neuvostojohdon edessä kumartelusta. Suomen todistuksen mukaan Koivisto johti ulkopolitiikkaa omin päin ja ylivarovaisesti.

Presidentti Koivisto on ainakin toistaiseksi vaiennut, mutta Koivistolla on selitys linjaansa. Koiviston piti osoittaa suomalaisille, että hän osaa hoitaa suhteita itään, vaikka muuta ennen presidentinvaaleja todisteltiin. Koivisto oli Lipposen tulkinnassa myös aidosti huolissaan kansainvälisestä tilanteesta ja sen heijastumisesta maamme asemaan.

Varsinkin Koiviston ensimmäiset vuodet presidenttinä merkitsivät suurta mullistusta niin Suomen sisä- kuin ulkopolitiikassakin. Tästä ei ole epäilystäkään. Presidentti Urho Kekkonen, joka johti maata vuodesta 1956 lähtien, oli enemmän kuin pelkkä presidentti sanan perimmäisessä merkityksessä. Monia vallan lankoja käsissään pitäneen Kekkosen otteen kirpoaminen jätti jälkeensä suuren vallan tyhjiön.

Juuri tästä syystä Koiviston kauden alku on historiallisessa mielessä mielenkiintoinen ja tärkeä tutkimuksen kohde. Suomi astui Kekkosen kauden jälkeen täysin uuteen aikaan. Tämä oli selvää jo vuonna 1981, eikä mikään arvio ole käsitystä muuksi muuttanut.

Vapaassa maassa Juhani Suomella on oikeus kirjoittaa kirja valitsemastaan aiheesta. Kokonaan toinen asia on sitten se, ettei Suomi ole oikea henkilö Koiviston alkukauden tutkijaksi, jos päämääränä on koota kirjaksi mahdollisimman puolueetonta tietoa. Suomi on vahvasti Kekkosen persoonaan, ajatteluun ja tekoihin sitoutunut kiistatta ansiokas Kekkos-tutkija.

Paljon kertoo jo se, että Suomi sai virikkeensä kirjaan Lipposen puheista. Ollessaan pääministerinä Lipponen vakuutti amerikkalaisille diplomaateille, että Koivisto teki lopun Neuvostoliittoa nöyristelevästä politiikasta. Juhani Suomi päätti ryhtyä tutkimaan, pitääkö Lipposen väite paikkansa. Rivien välistä voi lukea, että Suomi katsoi Lipposen todistelun loukkaavan Kekkosen elämäntyötä.

Koiviston presidenttikauden alusta on vasta hieman yli kaksikymmentä vuotta. Tästä syystä on jokseenkin mahdotonta, että paraskaan tutkija pystyisi kaivamaan ajasta esiin alkuunkaan koko historiallisen totuuden. Koiviston kauden alku on vielä osa päivänpolitiikkaa, mistä kielii myös Lipposen kipakka, monin paikoin oikeaankin osunut Koivistoa puolustava puheenvuoro.

Monista puheenvuoroista päätellen keskustalaisten ja demareiden kesken on kisa siitä, kumpi oli parempi presidentti, Kekkonen vai Koivisto. Asetelma on naurettava jo siksi, että valtiomiehet olivat maan johdossa eri aikakausina.