Uutiset

Kahdenkympin viiniä vai etikkaa

Jospa konserttisalin akustiikkaa mitattaisiin kuin viini- ja ruokateollisuus tuotteitaan. Olisiko Vanaja-sali silloin kuiva vai mehukas, nahkea vai runsaan ryöpsähtelevä? Vai peräti makea tai karvas?

Akustiikan dosentti Tapio Lokki Aalto-yliopistosta uskoo, että ruokavertaus sopii hyvinkin akustiikan tutkimukseen. Vaikka äänen eteneminen tilassa on fysikaalinen ilmiö, on akustiikka myös mitä suurimmassa määrin makuasia.

Tarvitaan siis mittausmenetelmä, jolla salien ääniominaisuuksia voidaan kuvata ja verrata.

-Jogurtin maistajiakaan ei kauheasti auta, jos kysytään, mikä on paras. Pitää saada ilmi niitä eroja, miksi joku tykkää jostakin, hän vertaa.

Tapio Lokki työryhmineen kehitteli tällaisen mittausmenetelmän Aalto-yliopiston mediatekniikan laitoksella Espoossa. Ryhmä testasi 23 koekuuntelijan avulla kahdeksan suomalaista konserttisalia. Monien yllätykseksi Hämeenlinnan Vanaja-sali sijoittui joidenkin koehenkilöiden mielestä kärkipäähän.

Lokin mielestä saleja ei kuitenkaan pitäisi laittaa järjestykseen paremmasta huonoimpaan.

-Nämä ovat nimenomaan makuasioita. Vähän niin kuin kahdenkympin viinipullo ja kympin viinipullo. Yksi tykkää, että kympin viinikin on hyvää. Toisaalta kalliskaan viini välttämättä sovi kaikkien ruokien kanssa, hän sanoo.

Kuiva sali on hifistin taivas

Akustiikkatutkimus on jo nostattanut pientä kohinaa musiikkipiireissä. Verkatehdas oy otsikoi tiedotuslehdessään, että Vanaja-salin akustiikka on Suomen huippua. Helsingin Sanomien kriitikko Hannu-Ilari Lampila vastasi, että hän siirtäisi Vanaja-salin akustiikaltaan häntäpäähän.

Tapio Lokki sanoo, että hän halusikin herättää hiukan keskustelua. Hän vieraili Hämeen Sanomien pyynnöstä Sinfonia Lahden konsertissa Vanaja-salissa.

Ennen kuin soittajat astuvat lavalle, Lokki pohjustaa, miksi sali menestyi kuulijoiden testissä.

-Vanaja-sali oli keskitasoa monissa asioissa, ja ehkä se siksi sijoittui lopputuloksissa kärkeen.

Tapio Lokki arvelee, että sali on eräänlainen hifistin taivas: erotteleva ja selkeä. Varjopuolena on, että sali on melko kuiva eli kaiuton. Ääni ei ympäröi kuulijaa, koska jälkikaiku on lyhyenlainen.

-Toiset tykkää siitä, toiset ei.

Kun koehenkilöitä pyydettiin akustiikkatutkimuksen lopuksi nimeämään paras sali, mielipiteet jakautuivat tasan kahtia. Joidenkin mielestä Vanaja-sali ja Sibeliustalo olivat kärkipäätä, toisten mielestä Porin Promenadisali.

Tapio Lokin mukaan esimerkiksi Porin konserttisali on äärimmäisen kaikuisa ja runsas, mutta puuroinen. Kuulija on siellä keskellä äänikylpyä. Vanaja-salissa sellaiseen ei pääse koskaan.

Viuluista puuttuu kirkkaus

Sinfonia Lahden kabaree-konsertissa istumme rivillä 13 keskipermannon takaosassa. Dosentti Lokki ärsyyntyy, kun mikrofoniin laulavan solistin ääni kuuluu kaiuttimista lavan yläosasta.

-Ihan irrallaan. Tosi päälle liimattua, hän valittaa.

Orkesteri ”jää äänikuvassa etualalle” eikä ääni ympäröi kuulijaa. Balanssikaan ei aivan tyydytä tutkijaa.

-Sellojen ääni ei oikein kuulu. Viuluista puuttuu kirkkaus. Ja vasket puskevat yli. Bassojen kuviot ja sisääntulot erottuvat sentään ihailtavan selvästi. Monissa saleissa ne menevät yhdeksi puuroksi, Tapio Lokki pohtii väliajalla.

Ei kuulosta ihan Suomen huipputason akustiikalta. Tulikohan tutkimuksessa joku virhe?

Testikonsertti tuli kaiuttimista

Testissä konserttisalien lavalle aseteltiin 33 kaiutinta samantapaiseen järjestykseen kuin sinfoniaorkesterin soittajat. Kaiuttimista soitettiin pätkiä mm. Mozartin, Beethovenin ja Brucknerin teoksista. Ne oli äänitetty soitin kerrallaan elävästä soittotilanteesta.

Mikrofonit sijoitettiin 12 metrin päähän lavasta.

Digitaaliseen ääneen päädyttiin, jotta kokeesta saataisiin mahdollisimman tasainen ja lahjomaton.

-Hyvä orkesterihan ”soittaa salia” eli sopeuttaa soittonsa salin akustiikkaan. Testissä haluttiin mitata akustiikkaa sellaisenaan. Orkesterin haluttiin soittavan täsmälleen samalla tavalla joka salissa, Tapio Lokki selittää.

Eri konserttisalien äänityksiä kuunneltiin erityisessä kuunteluhuoneessa. Testin juju on siinä, että kuulijalla oli mahdollisuus siirtyä salista toiseen vain nappia painamalla.

-Ihminen ei kuitenkaan muistaisi seuraavana päivänä, akustiikan yksityiskohtia, Lokki sanoo. Vertaileminen on mahdollista vain koestudiossa.

Kuuntelijat määrittelivät kuulemaansa sanallisesti. Ei saanut sanoa hyvä tai huono. Piti kuvailla, minkä ominaisuuden mukaan salit eroavat toisistaan. Esiin nousivat esimerkiksi sanat läheinen, kirkas, kaiuntainen, täyteläinen ja ympäröivä.

Tutkimus on Tapio Lokin mukaan merkityksellinen, koska näin saadaan tietoa kuulijoiden kokemista salien ominaisuuksista. Tuloksia voidaan verrata salien piirustuksiin ja äänifysiikan laskelmiin.

-Aistikokeet auttavat ymmärtämään, mistä hyvä akustiikka koostuu.

Musiikkiväkeä kiinnostaa tällä hetkellä muun muassa se, minkälainen akustiikka uuteen Helsingin musiikkitaloon tulee. Tapio Lokki sanoo, ettei sitä voi etukäteen tarkasti ennustaa. Suunnittelijat ovat joka tapauksessa maailman huippua, joten odotukset ainakin ovat korkealla.

Rivillä 8 ääni on balanssissa

Konsertin toisen puoliajan jälkeen dosentti Tapio Lokki harppoo lämpiöön hymyssä suin. Hän on väliajalla vaihtanut paikkaa ja istunut rivillä 8 aivan nousevan katsomon etureunassa.

-Ihan erilainen kokemus. Ei olisi uskonut, että paikkojen välillä voi olla noin suuri ero, hän hämmästelee.

Nyt viuluistakin välittyi se kirkkaus, joka rivillä 13 tuntui puuttuvan. Äänikuva on huomattavasti leveämpi ja läheisempi ja vasketkin kuuluvat tasaisemmin. Kun katsoja on alempana, puhaltajat jäävät sopivasti alttoviulistien ja sellistien selän taakse.

-Orkesteri on paremmin balanssissa.

Lokki on väliajan jälkeen istunut suunnilleen siinä, mihin akustiikkatestin mikrofonit oli testiäänityksissä sijoitettu.

Mitä pitäisi ajatella siitä, että ero katsomon eri osissa on niin suuri?

Tapio Lokin mielestä vaihtelu kertoo ainakin siitä, miten haasteellista konserttisalin akustiikan suunnittelu on.

-En osaa sanoa, mistä ero johtuu, mutta siihen vaikuttavat lavan korkeus, etäisyys, sivuparvet ja mahdollisesti seinien materiaalivalinnat, hän sanoo.

”Tumma, kuivahko ja kapea”

Aalto-yliopiston tutkimuksessa koehenkilöt kuvailivat Vanja-salia muun muassa adjektiiveilla luonnollinen, läheinen, tummahko, lempeä ja erotteleva. Miten akustiikan dosentti Tapio Lokki kuvailisi sitä elävän kuuntelukokemuksensa perusteella?

-Määrittelyä on vaikea tehdä muistinvaraisesti ja vain noita kahta paikkaa vertaamalla, hän toppuuttelee. Jotenkin näin se kuitenkin voisi mennä:

Rivillä 13: napakka basso, tumma, kuivahko, erotteleva, kapeahko. Rivillä 8: kirkas, ympäröivä, tasapainoinen. (HäSa)