Uutiset

Näkökulma: Kahdenväliset keskustelut eivät kaada Lukashenkoa, mutta tuskin niistä haittaakaan on

Suomen ja Ruotsin ulkoministerit keskustelivat Valko-Venäjän kollegansa kanssa EU:n hätäkokouksen alla. Kahdenvälisille neuvotteluille on sijansa, vaikka ne palvelevat myös Valko-Venäjän ja Venäjän pyrkimyksiä hoitaa ongelmia kahden kesken EU:n sijaan, kirjoittaa Lännen Median uutispäällikkö Jussi Orell.
Kuva: Joel Maisalmi
Kuva: Joel Maisalmi

Valko-Venäjän kuohut ovat jälleen yksi näytönpaikka EU:lle siinä, miten yhtenäiseen ulkopolitiikkaan se kykenee. Lähiajat näyttävät, miten tiiviin rintaman jäsenmaat pakotepäätöksineen löytävät.

Rakoilua EU-maiden kesken on kauniista julkilausumista huolimatta aiemmin ollut muun muassa turvapaikkapolitiikassa, jossa kansalliset edut tapaavat tiukan paikan tullen ajaa yhteisen hyvän edelle.

Valko-Venäjän itsevaltaista hallitsijaa Aleksandr Lukashenkoa vastaan kohdistuvan kansannousun tukemisessa yhteisten intressien löytyminen lienee helpompaa kuin turvapaikkakysymyksessä tai eteläisten jäsenmaiden talouden yhteisvastuullisessa elvyttämisessä.

EU-johtajat kokoontuivat keskiviikkona hätäkokoukseen pohtimaan toimia, joilla vastata vaalivilppiin ja mielenosoittajien kansalaisoikeuksien polkemiseen. Tiistaina eli päivää ennen kokousta uutisoitiin Valko-Venäjän ulkoministerin Vladimir Makein keskustelleen kollegojensa, muun muassa Darfurin kriisin sovittelijana profiloituneen Pekka Haaviston ja Ruotsin Ann Linden kanssa puhelimitse.

Haavisto oli viestittänyt Makeille, että väkivallan käyttö rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan tai vaalituloksen väärentäminen ovat asioita, joissa EU voi turvautua pakotteisiin. Keskustelussa oli ollut esillä myös turvallisuusjärjestö Etyjin rooli. Valko-Venäjä ei laskenut Etyjin tarkkailijoita valvomaan ääntenlaskun rehellisyyttä.

Ulkoministeriöstä kerrottiin Lännen Medialle, että aloite Haaviston ja Makein keskustelulle hätäkokouksen alla tuli Suomelta ja että Suomi informoi asiasta EU-kumppaneitaan. Vaikka EU korkeine edustajineen pyrkii yhteiseen ulkopolitiikkaan, täydellinen pidättäytyminen kahdenvälisistä neuvotteluissa tuskin olisi järkevää silloin, kun jäsenmaat eivät tee yhteisestä linjasta poikkeavia irtiottoja.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Hallinnon vastaiset mielenosoitukset ovat jatkuneet Minskissä useita päiviä. Kuva: epa08610566
Hallinnon vastaiset mielenosoitukset ovat jatkuneet Minskissä useita päiviä. Kuva: epa08610566

Kääntöpuolena voi nähdä sen, että kahdenväliset keskustelut edistävät Valko-Venäjän ja Venäjän kaltaisten maiden pyrkimyksiä hoitaa ongelmia EU:n sijaan suoraan jäsenmaiden kanssa. Tämä nähtiin syksyllä 2015, jolloin itärajan yli alkoi ilmeisen ohjatusti virrata turvapaikanhakijoita Suomeen. Suorissa neuvotteluissa molemmat maat voittivat: Suomi sai tulpattua tulijavirran ja Venäjä ratkaistua itse luomansa ongelman kahdenkeskisesti.

Kukaan tuskin odotti, että tilanne Valko-Venäjällä olisi muuttunut tiistaisten keskustelujen ansiosta paremmaksi. Isompi vaikutus on sillä, kuinka sinnikkäitä protestoijat ovat ja kääntääkö Venäjän presidentti Vladimir Putin peukalonsa Lukashenkon kohdalla ylös vai alas.

Dialogi on silti yleensä parempi vaihtoehto kuin mykkäkoulu.

jussi.orell@lannenmedia.fi

Päivän lehti

28.9.2020

Fingerpori

comic