Uutiset

Kahdesta lautasesta joutaa päästä eroon

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan selvä enemmistö on kaventamassa presidentin ulkopoliittista valtaa entisestään. Valiokunta on maan hallitusta rohkeammin korostamassa pääministerin asemaa maan ulkopolitiikan johdossa ja erityisesti EU-suhteissa.

Näkemysero tuli esiin tamperelaisen Aamulehden kyselyssä, jossa perustuslakivaliokunnan jäsenet toivat esiin kantansa presidentin ja hallituksen valtasuhteista.

Hallitus antoi perjantaina eduskunnalle lakiesityksen EU:n perustuslaillisen sopimuksen ratifioimiseksi. Sopimus tuskin tulee voimaan sellaisenaan, mutta se sopii työvälineeksi presidentin valtaoikeuksia riisuttaessa.

Asia koskettaa myös talvella toiselle kuusivuotiskaudelle valittua tasavallan presidenttiä Tarja Halosta. Sopimus tullee voimaan vuosikymmenen lopulla, joko vuonna 2008 tai 2009, Halosen kakkoskauden puolivälissä.

Presidentti Halonen viestitti alkuviikosta, ettei hän pidä tarpeellisena perustuslaillisen sopimuksen pikaista hyväksymistä. Rivien välistä voi lukea presidentin huolen oikeuksistaan, halusta roikkua vallassaan ja osallistua EU:n huippukokouksiin yhdessä pääministerin kanssa.

Kannanotto on outo erityisesti siksi, että Tarja Halonen on taustaltaan sosiaalidemokraatti. Puolue on perinteisesti korostanut eduskunnan ja hallituksen valtaa, parlamentarismia. Viime vuosina puheet ovat tosin hiukan laantuneet, joskaan sosiaalidemokraattien aitoa pyrkimystä laajaan parlamentarismiin ei ole syytä edelleenkään epäillä.

Suomalainen tapa osallistua huippukokouksiin on perua EU-jäsenyyden alkuajoilta. Jo vuonna 1995 kahden lautasen kokouskäytäntöä ihmeteltiin sekä meillä että muissa EU-maissa. Huippukokouksessa Suomea ovat edustaneet sekä pääministeri että presidentti, ainakin silloin, kun hän haluaa kokoukseen osallistua.

Muut jäsenmaat eivät ole tehneet asiasta suurta numeroa ehkä siksi, että huippukokouksia on pidetty lähinnä kahvittelutapaamisina. Tilanne muuttuu, jos perustuslaillinen sopimus hyväksytään. Sen jälkeen huippukokouksella on todellista valtaa, koska siitä kehittyy lakiasäätävä elin.

Suomessa vallanjakokysymykset ovat perinteisesti henkilöityneet. Kaukana taustalla saattaa kummitella presidentti Urho Kekkosen poikkeuksellisen pitkä ja vahva, presidenttikeskeinen valtakausi. Tuolloin ei kenellekään tullut edes mieleen hiukkaakaan kajota presidentin valtaoikeuksiin. Sellainen olisi merkinnyt poliittista itsemurhaa.

Kekkosen jälkeen valituilta presidenteiltä parlamentarismi on riisunut valtaa. Presidentin tehtävä on entistä selvemmin muodollinen, kansakunnan keulakuvana toimiminen.

Menneeseen ei ole paluuta, vaikka EU:n perustuslaillinen sopimus ajautuisikin vielä vuosiksi umpikujaan. Vallan ytimessä ovat eduskunta ja maan hallitus.

Presidentti on edelleen etulinjassa, arvojohtajan ja keskustelun avaajan rooli säilyvät vastakin. Hän on vallasta riisuttunakin auktoriteetti, jolla on oma tehtävänsä kansakunnan johdossa.

Vallan ytimessä ovat eduskunta ja maan hallitus.