Uutiset

Kaikki alkaa palasta mietoa

Ranskalainen valkohomejuusto sinisessä rasiassa sujahtaa sekunnin harkinnan jälkeen ostoskoriin. Miedosta liikkeelle, ohjeistavat valtakunnallisen Juustoseura ry:n asiamies Sakari Juurus ja Hämeenlinnan alueseuran puheenjohtaja Teuvo Nokelainen.

– Camembertissa on miellyttävä valkohomeen ja pähkinän maku, Juurus evästää.

– Jaha, jaha, jaha. Nyt on sellainen tilanne, että sinihomejuusto otetaan. Tuntuu myös, että mustaleima-emmental on passeli. Juustolautasella ja ylipäätään juuston maistelemisessa on sama sääntö: ensin mietoja, sitten siirrytään voimakkaisiin, Nokelainen sanoo.

Ajastin on pyytänyt juustoasiantuntijoita valikoimaan muutaman juuston maistelutarjottimen. Miehet valitsevat kovaa ja pehmeää, mietoa ja voimakasta.

Marketissa valikoimaa on kaksi jättihyllyllistä. Homejuustojen ja emmentalin lisäksi koriin päätyvät miedohko port salut sekä voimakas gruyere. Juurus tirkistää emmentalin pintaa suojamuovin läpi.

– Katsotaanpa kolorakennetta. Jos juuston massa ei ole kunnossa, ei synny hyviä kolojakaan. Kun juustot ovat lautasella, syödään myös silmin – hyvä kolomuodostus on kaunista.

Juustokin pitää temperoida

Sitten maistelemaan. Foliosta kuoriutuva sinihomejuusto erittää voimakkaita huuruja. Juustoasiantuntijat huokaisevat. Ihanaa!

– Upea rakenne ja massa, Nokelainen ihastelee.

Juustotarjottimen vierellä lepää vehnäpatonki, jonka vaimea tuoksu katoaa sankkoihin aromeihin.

– Virallisessa arvioinnissa suu pitää eri juustojen välillä neutraloida. Siihen käy vesi tai vaalea leipä. Vähän kuin viininmaistossakin, Juurus selittää.

– Juustojen pitäisi kyllä antaa temperoitua, seistä tunnin verran huoneen lämmössä peitettyinä niin, etteivät ne kuivu. Nämä ovat suoraan juustotiskistä ja hieman liian kylmiä, Juurus pohtii, mutta leikkaa siivun valkohomejuustoa.

Se on pehmeää ja silkkistä. Maku on kiltti.

– Jos tätä ennen söisi voimakasta juustoa, tämä ei maistuisi enää miltään, Nokelainen sanoo.

Juurus ja Nokelainen tekevät parhaillaan sitä, mitä juustoseuralaisten on määrä. Ja mitä juustoseuralat ovat tehneet siitä asti, kun valtakunnallista seuraa vuonna 1961 perustettiin. Edistävät juustokulttuuria.

– Kerromme ihmisille erilaisista juustoista. Suomessa juustoa kulutetaan edelleen eniten leivän päällä. Erikoisjuustot ovat kuitenkin alkaneet kiinnostaa.

Jos suomalaiset vuonna 1961 mussuttivat 2,5 kiloa juustoa per henkilö, nykyään määrä on runsas 18 kiloa vuodessa.

– Juustoseuralle kuuluu osa kunniasta.

Liian aikainen parasta ennen -päivä?

Aika hyvä kokoelma, Nokelainen ja Juurus kehuvat maistellessaan siivun sieltä, toisen täältä – oikeaoppisesti eri veitsellä joka juustosta. Kotimaisteluun viisi juustoa voisi olla liikaa, vaikka juustot yleensä säilyvät hyvin.

Joskus juusto voi jopa päätyä roskikseen ennen kuin se on parhaimmillaan.

– Esimerkiksi camembert voi vannoutuneen juustonystävän mielestä olla parhaimmillaan silloin, kun parasta ennen -päivä menee umpeen. Itse tykkään ylikypsästä, Nokelainen vinkkaa.

Mutta eikö rasvainen herkku lihota? Nokelaista ja Juurusta naurattaa. Juurus mittailee vyötäröään ja toteaa olevansa varsin sutjakassa kunnossa, vaikka nauttii juustoa usein.

– Jokapäiväisessä käytössä kevytjuustotkin puoltavat paikkaansa. Suomalainen juustoteollisuus on saanut kevyetkin jo maistumaan aika hyvältä, Juurus pohtii.

– Vaikka kyllä rasva maun tekee. Jos syö rasvapitoisuudeltaan esimerkiksi 17-prosenttista polaria ja sen jälkeen 10-prosenttista, eron huomaa kuka tahansa. (HäSa)

Hämeenlinnan juustoseura

– Perustava kokous pidetty 18.11.1966 ravintola Hälläpyörässä.
– Nykyinen puheenjohtaja Teuvo Nokelainen.
– Seuran jäseniksi kutsutaan juustoja ja ruokakulttuuria arvostavia henkilöitä.
– Yksi Juustoseura ry:n alueseuroista.
– Valtakunnassa jäseniä on noin 700, Hämeenlinnassa 27.
– Juustoseura paitsi kouluttaa mm. kaupan alan työntekijöitä, myös nauttii juustoja ja juustoisia ruokia.