fbpx
Uutiset

Kaikki markkinoilla on käynyt kalliimmaksi, sanoo ruokakauppias Abidjanissa

Tunisiassa ja Norsunluurannikolla etsitään kotimaisia ratkaisuja uhkaavaan ruokakriisiin.
Suosittuja patonkeja valmistuu tunisialaisessa leipomossa. Tunisia tuo suurimmaan osan leipäviljasta ulkomailta, pääosin Mustanmeren alueelta. Kuva: Anis Mili

Pohjoisafrikkalainen Tunisia pyrkii parantamaan vehnäomavaraisuuttaan välttääkseen ruokapulan. Länsi-Afrikassa sijaitsevalla Norsunluurannikolla taas hallitus kehottaa leipureita sekoittamaan patonkitaikinaan hieman paikallista viljelyskasvia maniokkia. Molemmissa maissa yritetään vastata ruokakriisin uhkaan, joka on kasvanut Ukrainan sodan myötä.

Hiljattain julkaistun YK-raportin mukaan Venäjän hyökkäys Ukrainaan on aiheuttamassa historiallisen suuren ruokakriisin. Ukraina on yksi maailman suurimmista vehnän ja monien muiden viljojen viejistä, mutta Venäjän sota-alukset sekä Ukrainan asettamat miinat Mustallamerellä ovat estäneet toimitukset.

Ukraina pyrkii miinoilla torjumaan Venäjän mahdollista maihinnousua. Myös Venäjän on kerrottu miinoittaneen alueen vesiä.

Erityisesti Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa monet maat ovat riippuvaisia Ukrainan viljasta.

Tunisian valtio on asettanut tavoitteeksi, että viimeistään vuoden 2023 sadonkorjuuaikaan maan tulisi olla omavarainen durumvehnän suhteen. Tavoite on merkittävä, sillä tunisialaiset syövät keskimäärin 17 kiloa pastaa vuodessa – enemmän pastaa henkeä kohti kuluu vain Italiassa.

Leipäviljan tuontia pidetään kuitenkin edelleen välttämättömänä. Viime vuonna Tunisia toi lähes kaksi kolmasosaa viljasta ulkomailta, pääosin Mustanmeren alueelta.

Tunisia on kärsinyt kuivuudesta useina vuosina. Elämää hankaloittaa myös poliittinen epätasapaino: vuoden 2011 arabikevään vallankumousliikkeen jälkeen hallitus on vaihtunut jo kymmenkunta kertaa.

Ikäkulut puimurit aiheuttavat hävikkiä

Yksi esimerkki Tunisian maatalouden ongelmista on 65-vuotiaan viljelijän Mondher Mathalin ikäkulu leikkuupuimuri. Rämisevä maatalouskone on vuodelta 1976, ja Mathali pelkää sen kohtaavan loppunsa millä hetkellä hyvänsä. Varaosia on vaikea löytää, mutta käytettynäkin hankittu uudempi leikkuupuimuri on pienviljelijälle kallis.

Mathali arvioi jopa kolmasosan sadosta joutuvan hukkaan huonokuntoisen leikkuupuimurin vuoksi.

– Haluaisin hankkia uuden leikkuupuimurin, mutta se on mahdollista vain jos saan valtion tukea, hän sanoo.

Maatalousministeriön kansliapäällikkö Faten Khamassi myöntää ongelman vakavuuden. Hänen mukaansa valtiovalta suunnittelee rahoitusta viljelijöiden yhteenliittymille, jotta nämä voivat hankkia maatalouskoneita yhteiskäyttöön.

– Tunisiassa on noin 3 000 leikkuupuimuria, joista noin 80 prosenttia on vanhoja ja hyvin epätaloudellisia. Tämä aiheuttaa huomattavaa hävikkiä, sanoo Khamassi.

Kotimaista maniokkia patonkitaikinaan

Länsi-Afrikassa sijaitsevalla Norsunluurannikolla hallitus on määrännyt suositulle patongille hintakaton ja luvannut leipomoille tukiaisia, jotta hintakattoa kyetään noudattamaan. Samalla leipomoita on kehotettu korvaamaan pieni osa patonkitaikinan vehnästä kotimaisella maniokkijauholla.

Maniokkijuures on Norsunluurannikon toiseksi merkittävin viljelyskasvi heti jamssin jälkeen. Sen sijaan vehnä on kokonaan tuontitavaraa. Maniokki sisältää runsaasti kuitua ja tärkkelystä, mutta vähemmän proteiinia ja hivenaineita kuin vehnä.

Patongin jatkaminen maniokilla jakaa mielipiteitä.

– Kaikki markkinoilla on käynyt kalliimmaksi. On hyvä, jos voimme syödä maniokkijauhoa sisältävää leipää. Ihmiset ovat halukkaita syömään paikallista ruokaa, arvioi Honorine Kouamee, ruokakauppias maan pääkaupungissa Abidjanissa.

Leipuri Rene Diby suhtautuu asiaan epäilevämmin.

– Monille maniokkijauhosta tehty leipä tuo mieleen huonolaatuisen leivän, hän sanoo.

Yksi esimerkki Tunisian maatalouden ongelmista ovat ikäkulut maatalouskoneet. Kuva: Fethi Belaid

Yksi esimerkki Tunisian maatalouden ongelmista ovat ikäkulut maatalouskoneet. Kuva: Fethi Belaid

Menot