Uutiset

Kaikki on mahdollista, mutta kieli pitää osata

Hämeenlinnalainen Ranjithkumar ”Ranji” Prabhakaran, 31, on hyvä esimerkki siitä, että maahanmuuttaja voi saada asiansa järjestykseen lyhyessä ajassa. Hänellä on omistusasunto, vaimo ja pian myös ammatti. Ja Ranji puhuu sujuvaa suomea.

Ranji puhkuu energiaa, kun hän kertoo omaa tarinaansa.

– Maahanmuuttajien on vaikea saada täältä työtä, mutta se on mahdollista. Haluan kannustaa muita samassa tilanteessa olevia, sillä se ei ole helppoa.

Tällä hetkellä Ranji opiskelee oppisopimuskoulutuksessa lähihoitajaksi Nuutintuvan hoivakodissa.

Intiassa hän työskenteli lääke-edustajana seitsemän vuotta. Kun Ranji tuli Suomeen, hän etsi työtä joka päivä, mutta sitä ei löytynyt.

– Sitten ymmärsin, että täällä pitää ensin opiskella ja opetella kieli, ennen kuin saa työtä. Huomasin, että suomalainen anoppinikin opiskelee ja hän on sentään paljon vanhempi kuin minä. Tajusin, että voinhan minäkin vielä opiskella ja motivoiduin siitä. Täällä pitää osata kieli ja olla suomalainen ammatti.

Ranji tutustui erilaisiin ammatteihin ja kävi työvoimatoimiston järjestämän ymmärräks sää -kurssin. Hän aloitti lähihoitajaksi opiskelun ja etsi koko ajan oppisopimuskoulutuspaikkaa. Oppisopimuskoulutuspaikka löytyi Nuutintuvasta ja nyt hän valmistuu keväällä lähihoitajaksi ja on samalla saanut myös työelämästä paljon oppia.

Haaveena oma vanhainkoti

Vanhustyö on intialaiselle nuorelle miehelle sydämen asia.

– Vanhusten parissa on hieno olla ja heiltä saa paljon positiivista palautetta. Olen tehnyt elämässäni paljon töitä, mutta tätä teen todella sydämestäni.

Työkulttuuri Suomessa on varsin erilainen kuin Intiassa. Ranjin kotimaassa lapset hoitavat vanhempansa, kun he ikääntyvät.

– Kun olen täällä, en voi hoitaa äitiäni ja isääni. Perheikävä helpottaa, kun olen töissä ja hoidan vanhuksia, Ranji kertoo.

Tulevaisuudessa Ranji haluaa vielä opiskella lisää vanhusten hoitoa tai jotakin sairaanhoitoon liittyvää.

– Ja sitten jonakin päivänä haluaisin perustaa vanhainkodin, joka olisi kuin hyvä koti vanhuksille. Ja palkkaisin sinne henkilökuntaa, jolla ei olisi ristiriitoja keskenään. Tällä hetkellä monen vanhuksen elämä on aika surkeaa.

Veli muutti myös Suomeen

Ranji on kotoisin Etelä-Intiasta Keralan osavaltiosta. Hän on käynyt katsomassa perhettään joka vuosi.

– Vaimoni kanssa meille oli selvää, että asumme Suomessa, sillä hänen kotinsa on täällä. Intian palkkatasolla ei olisi myöskään mahdollista lentää Suomeen vuosittain.

Ranji kehuu Nuutintuvan pomoansa Kirsi-Marja Smedsiä, joka on ollut avulias opettaessaan häntä. Myös muut työntekijät ovat olleet auttavaisia.

– Pomo ja työkaverit ovat olleet todella hyviä, kun he ovat opettaneet hitaasti ja selittäneet asioita. Myös vaimo ja anoppi ovat auttaneet kirjoitustehtävien kanssa. Kun olen innostunut ja motivoitunut, hommat sujuvat.

Ranji on huomannut, että Suomessa ihmisiltä puuttuu kunnioittamisen taito. Kielteisiä asioita hän ei kuitenkaan tahdo miettiä. Tosin sen hän myöntää, että suomalainen ruoka maistui oudolta koko ensimmäisen vuoden. Nyt kolmen ja puolenvuoden Suomessa olon jälkeen perunamuusi on hyvää.

Mutta ruokakeskustelua käydään jälleen, sillä kuukausi sitten Ranjin veli muutti Suomeen työn perässä.

– Nyt hänestä suomalainen ruoka on omituista, kun hän on koko ikänsä syönyt erittäin mausteista ruokaa, Ranji nauraa.

Veli toimii henkilökohtaisena avustajana ja opettelee kieltä.

– Autoin veljeäni löytämään työtä. On tosi kiva, että onnistuin. (HäSa)

Päivän lehti

21.1.2020