Kolumnit Uutiset

Kaikki ruoka on poliittista

Kun aloin vuosituhannen vaihteessa kasvissyöjäksi, tarkoitti se lähinnä soijarouhetta ja pakastevihanneksia. Nykyään pienimmistäkin kaupoista voi löytää kymmeniä kasvissyöjille ja jopa vegaaneille sopivia tuotteita.

Kasvissyönti ei ole koskaan ollut yhtä helppoa tai yhtä muodikasta.

Tästä huolimatta lihan kulutus on suomalaisissa kodeissa edelleen kasvussa. Vuonna 2015 keskiverto suomalainen söi lähes 80 kiloa lihaa. Eniten kasvua on ollut siipikarjan kulutuksessa. Entiseen tapaan toki syödään myös punaista lihaa.

Lihateollisuuden ongelmat ja punaisen lihan epäterveellisyys ovat varmasti jo kaikkien tiedossa. Suositusten mukaan punaista lihaa saisi syödä alle 500 grammaa viikossa. Monella tämä ylittyy heittämällä.

Aloin kasvissyöjäksi, koska koin, että lihateollisuus ei ole eettinen tapa tuottaa ravintoa. En halunnut syödä possuja, jotka ovat kuolleet kauhuissaan tai lehmiä, jotka eivät ole ikinä nähneet aurinkoa muualta kuin navetan oven raosta.

16-vuotiaana ajattelin naiivisti pelastavani söpöjä eläimiä ja kerroin auliisti ystävilleni broilerintuotannon hirveyksistä. Aikuistuttuani olen rauhoittunut, mutta myös tajunnut entistä selvemmin ruoan olevan ideologiaa ja ennen kaikkea poliittinen kannanotto – oli kyse sitten vannoutuneesta veganismista tai jokapäiväisestä lihansyönnistä.

Ruoalla ei oteta kantaa pelkästään eläinten hyvinvointiin tai omaan terveyteen. Se, mitä syömme, vaikuttaa suoraan aikamme suurimpaan haasteeseen: ilmastonmuutokseen. 40 prosenttia kulutuksemme ympäristövaikutuksista johtuu siitä, mitä syömme. Maapallo ei enää kykene kannattelemaan ihmisiä nykyisenlaisina lihansyöjinä.

Ratkaisu on yksinkertainen. Yhä isompi osa lautasesta pitäisi täyttää kasviksilla. Yhä vähemmän ruokaa pitäisi heittää roskiin. Yhä enemmän pitäisi kiinnittää huomiota ruoan alkuperään.

On helppoa olla ajattelematta sitä, mistä ruokamme on peräisin. Totuus kuitenkin on, että ajattelu on aloitettava.

Seksihelteet voivat meidän sukupolvestamme tuntua ihanalta, mutta lapsiamme tuskin naurattaa, kun aavikoitumista ei voi enää pysäyttää ja sään ääri-ilmiöt pilaavat sadon toisensa jälkeen.

Emme pelkästään ole sitä, mitä syömme – me myös elämme sitä, mitä syömme. Ja niin elävät myös tulevat sukupolvet.

Päivän lehti

25.5.2020