Uutiset

Kaikki tahtovat mukaan teekutsuille

Samaan aikaan, kun Yhdysvalloissa pohditaan, onko Wall Street-mielenosoituksista sikiämässä jonkinlainen vasemmistolainen teekutsuliike, ilmiö on leviämässä muihinkin maihin, myös Suomeen.

Kaikki alkoi siitä, että mielensoittajia kokoontui viikkojen ajan New Yorkin Wall Streetille vastustamaan taloudellista epäoikeudenmukaisuutta. Vallatkaa Wall Street-liike on saanut tukea mm. ammattiyhdistysliikkeeltä, ja se on levinnyt useisiin muihinkin Yhdysvaltain kaupunkeihin.

Liike sai alkunsa samaan tapaan kuin oikeistolainen teekutsuliike: näennäisen spontaanisti, ilman näkyviä johtajia. Suomessakin mielenosoitukseen ilmoittauduttiin trendikkäästi Facebook-sivulla.

Vallatkaa Wall Street sai inspiraationsa arabimaiden kansannoususta. Se on sikäli ironista, että arabimaissa mielenosoittajat vaativat kirjaimellisesti henkensä kaupalla juuri niitä vapauksia, joista New Yorkin marssijat omissa mielenosoituksissaan nauttivat.

Pitkin maailmaa leviävä liike on muodikas trendi, mutta sen tavoitteet ovat jääneet hämäriksi. Yleisesti ottaen mielenosoittajat vastustavat rahavaltaa ja kannattavat eriarvoisuuden vähentämistä maailmassa. Kun Yhdysvaltain teekutsuliikkeen johtoajatuksia on ollut liittovaltion vallan kutistaminen mahdollisimman vähäiseksi, Wall Street-liikkeessä on vaadittu juuri päinvastaista: julkisen vallan toimia rahavallan kutistamiseksi.

Paitsi arabimaiden mielenosoitukset Wall Street-liikkeen aktiiveja on varmastikin kannustanut teekutsuliikkeen nopeasti saama vahva ote Yhdysvaltain politiikassa. Republikaanipuolue on käytännössä jäänyt teekutsulaisten panttivangiksi. Yksikään republikaani ei voi vakavissaan tavoitella presidenttiehdokkuutta ilman teekutsuliikkeen siunausta.

Vielä on liian aikaista sanoa, menestyykö uusi liike yhtä hyvin vai ei. Levitessään pitkin maailmaa sen sanoma muuttuu, eikä välttämättä yhtään täsmällisemmäksi. Rahan mahtia ja epäoikeudenmukaisuutta vastustavia marssijoita yhdistää lähinnä sosiaalinen media ja halu olla mukana maailmanlaajuiseksi kasavassa liikehdinnässä.

Mutta kun marssit on marssittu, on arvioitava, mitä tällä äänellä ja vimmalla on saatu aikaan. Se tiedettiin jo ennen näitä mielenosoituksiakin, että monet ihmiset vastustavat epäoikeudenmukaisuutta ja taloudellisen eriarvoisuuden lisääntymistä.

Poliitikkoihinkaan ei oikein uskota, siksi äänestäjät ovat etsineet vanhoista puolueista poikkeavia populistisia, joskus rasistisiakin liikkeitä kiukkunsa purkautumiskanaviksi. Pikemminkin vasemmistolaiseksi leimautunut Wall Street-liike tuskin houkuttelee samoja ihmisiä.

Niin teekutsuliike kuin Vallatkaa Wall Street ovat osoituksia siitä, miten ihmiset etsivät uusia vaikutuskanavia perinteisen politiikan ulkopuolelta. Teekutsuliike näytti, että pyrkimys voi onnistuakin. Jos muitakin onnistujia ilmaantuu, vanhoilla puolueilla ympäri maailmaa on pohdinnan paikka.