Kolumnit Uutiset

Kaikkia meitä tarvitaan kaupungin taloustalkoisiin

Tulevanakin talvena teen lumityöt talomme ohi kulkevalla kaupungin väylällä. Se on ollut tarpeellista, koska tienpätkä ei kuulu kaupungin aurausohjelmaan ja tienpätkä on käytännössä kevyen liikenteen väylä.

Ennen riitti puhelinsoitto tiemestarille eli Murron Tapsalle. Hän järjesti asiat kaupunkilaisen parhaaksi. Nyt en jaksa edes yrittää huutaa yhteiskuntaa apuun, vaan otan kolan käteen. Varmaan kaupungin raskautetulla organisaatiolla on muutenkin ihan riittävästi tekemistä.

Olen ollut täysin tietämättäni edellä aikaani. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio (kok.) sanoi esitellessään tiistaina kaupungin taloutta: ”Kaupunkilaisten pitää tehdä entistä enemmän itse.” Siitä syystä Raution mukaan verojen kautta rokottamisessa riittää ensi vuonna 0,25 prosenttiyksikön korotus.

En ole vielä telonut itseäni ”kaupungin” lumitöissä, vaan olen saanut todennäköisesti vain hyvää terveysliikuntaa. Sairaanhoitokuluja en ole siis toiminnallani tiettävästi tuottanut.

Liikunta on ilmeisen tehokasta osallistumista taloustalkoisiin. Ei siihen voi kuitenkaan ketään pakottaa. Vetäisivätköhän kaupunkilaisille järjestetyt vapaaehtoiset yhteislenkit ja aamujumpat torilla?

Vain mielikuvitus on rajana, kun kaupunkilaiset pannaan palveluntuottajiksi. Haravointitalkoisiin kaupungin puistoissa voisivat melkein kaikki osallistua.

Koulut ovat jatkuvissa säästöpaineissa. Vanhemmille voitaisiin hyvin järjestää vuorot välituntivalvontaan. Koulupapoilla, -äijillä ja miksei mummoilla ja ämmilläkin olisi varmaan työsarkaa.

Kaupunginhallituksella lienee vakava tarkoitus sitoa niin sanottu kolmas sektori eli yhdistykset ja vapaaehtoistoiminta entistä tiiviimmin kaupungin palvelutuotantoon.

Kaupunki karsii tulevina aikoina pakon edessä palveluita. Palveluiden puolustajat saattavat saada kaupungilta viestin: ”Hoitakaa itse, tässä ovat kirjaston avaimet.”

Vapaaehtoisuuden voima on vapaudessa ja omaehtoisuudessa. Heti kun eteen tulevat velvollisuus, pakko tai vastuu, mennään vapauden maailman ulkopuolelle. Pakolla ei saa aikaan kuin maailmanlopun valitusta.

Jonkun on aina järjesteltävä ja junailtava. Vastuu kaatuu talkoissa yleensä harvoille ja valituille. Parhaat tekijät ovat usein persoonallisuuksia, jotka eivät liikoja kuvia kumarra. Ystäväpiiristäni tulee mieleen eräskin pyörätuolivanhusten ulkoiluttaja ja toinen, joka on armoitettu laduntekijä ja urheilun ystävä. Eipä heitä vuosien taloustalkoisiin osallistuminen mihinkään hetkauta. He jatkavat, minkä jaksavat. Sen enempää ei voi ihminen tehdä.

Omaishoitajat ovat parhaita taloustalkoolaisia. Ilman heitä yhteiskunnan hoitosysteemi menisi kerralla lopullisesti tukkoon. Siinä eivät virkamiesten ja poliitikkojen sotet auttaisi. Kestävyysvaje olisi kerralla kestämätön.