Kaikkien aikojen lätkäkausi

Päättynyt jääkiekkokausi 2013–2014 oli kaikin puolin mielenkiintoinen ja menestyksekäs, katselee sitä sitten hämeenlinnalaisesta paikallisvinkkelistä tahi laajemmin suomalaisesta näkökulmasta.
 
HPK kampesi kuin kampesikin itsensä aina pudotuspelien kahdeksan parhaan sakkiin. Siellä vasta Kärpät osoittautui vahvemmaksi – olkoonkin, että Kerho monin kohdin vei pelin virtauksen osalta neljää ottelua. Pasi Arvosen valmennustiimille ja joukkueen pelaajille täytyy antaa etenkin kevään uskomattomasta suorituksesta täysi kymppi.
 
Leijonat pelasi tuloksen puolesta nappikauden. Sotshin olympialaisissa peli kävi ja tulos oli maksimaalisen hyvä: pronssia. Valko-Venäjällä Minskin kisoissa itse pelaaminen ei enää ollut niin hääviä, mutta ihmeen ja kumman jälkeen Leijonalauma seisoi turnauksen viimeisen matsin jälkeen omalla siniviivallaan hopeiset mitalit kaulassa.
 
Upeimmasta saavutuksesta sesongin aikana vastasi kuitenkin Nuoret Leijonat. Maailmanmestaruus niistä kekkereistä on huima suoritus. Turnauksen kunkku oli maalivahti Juuse Saros, jonka uskomaton kausi sai vieläpä upean kruunun aikuisten Leijonien kolmosveskarin paikkana Minskissä.
 
Toki joitakin pettymyksiä kauteen mahtui niin hämeenlinnalaisittain kuin suomalaisittain.
HPK:n syksy alkoi turhankin dramaattisesti, kun tuore kahden vuoden sopimuksen tehnyt päävalmentaja Kai Rautio kenkäistiin ulos ajankohtana, jolloin tosi pelit olivat hädin tuskin ehtineet alkaa. Oppia siitä, miten elintärkeä rekrytointiprosessi päävalmentajan valinta on, tuli kantapään kautta ja rajusti sittenkin. Mutta koska meidän ulkopuolisten on aivan mahdotonta tietää, mitä kaikkea joukkueen ja seuran sisällä kriisiytyneen tilanteen aikana tapahtui, ei ole mahdollista määräänsä enempää torua Rautiota eikä seuraa. Kapteeni Ville Viitaluoman rooli tapahtumien kulussa mietityttää minua yhä. No, oppia ikä kaikki.
 
Kerhon junnujoukkueilta läpi linjan odotin hieman enemmän menestystä. Toisaalta kolikolla on kaksi puolta. Suuntaus näyttäisi olevan se, että mikä joukkueina hävitään, se esiin nousevina yksilöinä voitetaan. Toisaalta taitavalla valmentamisella on aina mahdollisuus tuottaa sekä joukkue- että yksilömenestystä. Isossa kuvassa näyttäisi, että muiden paikkakuntien seurat ja joukkueet ovat ajaneet hieman kiinni sen pelitapaedun, jolla Pallokerhon juniorit porskuttivat muutama vuosi sitten. Tärkeää on, että valmennuspäällikkö Timo Lehkosen johdolla Hämeenlinnaan on luotu olosuhteita, joissa lupaavien junioreiden jäällä harjoittelemisen määrät ovat pompsahtaneet valtakunnan kärkitasolle ja ylikin.
 
Kuten arvata saatetaan, minun on mahdoton ymmärtää ja sulattaa sitä, että päättyneen sesongin jälkimainingeissa Teemu Rautiainen päästettiin Ilvekseen ja Robert Leino HIFK:hon. Nämä Mussukat olisi pitänyt pitää Hämeenlinnassa kaikin käytettävissä olevin konstein.
 
18-vuotiaiden maajoukkueen romahdus kotikisoissaan Lappeenrannassa ja Imatralla jonkinlainen yllätys ja takapakki, jonka syitä on Suomen Jääkiekkoliitossa syytä setviä tiheällä kammalla. Oliko kyse yhdestä syystä tai toisesta pieleen menneestä turnauksesta vai kieliikö asetelma jostain muusta, joka mahdollisesti viittaisi siihen, ettei elpymään päin olemassa ollut juniorijääkiekkosapluunamme sittenkään ole kansainvälisesti iskukykyinen.
 
Se meni joka tapauksessa pieleen, kun Liigan ja Jääkiekkoliiton herrat ottivat ja menivät suuressa (anti)viisaudessaan sulkemaan Liigan. Selityksiä kuulee, ettei Liigaa muka suljettu – kyllä se suljettiin! Nyt kerrotaan, että Liigaa voidaan vielä tulevaisuudessa laajentaa nostamalla sinne joukkue/joukkueita Mestiksestä, mutta pointti on siinä, että urheilu vietiin pois urheilusta ja kilpailu kilpailusta. 
 
Irvikuvana tälle Jokereiden tilalle ensi kaudeksi Mestikseen nostettiin mahtikäskyllä Vaasan Sport, joka jäi mille lie jämäsijalle Mestiksessä. Tapahtuneessa oli ja on kaikki klassisen farssin ainekset. Varmaakin varmempi seuraus näille kaikille sotkuille on se, että toiseksi korkein sarjataso eli Mestis tulee näivettymään. Se on verinen vääryys se, koska Mestis oli alkanut ilahduttavasti elpyä edellisestä SM-liigan toilailusta 2000-luvun alussa – jolloin silloinkin sarja suljettiin.
 
Kiitos niin ahkerat kuin satunnaiset lukijani, tulevan kauden alussa palaan tähän palstalleni teitä ihastuttamaan ja vihastuttamaan.