Kaikkien huulilla juuri nyt: HPK

 

Suomalaisissa jääkiekkopiireissä kohistaan juuri nyt HPK:sta, ja syystäkin. Minulta Johtavana analyytikkona kysytään ehtimiseen, että miten on mahdollista se koko uusi menestysilmiö, jota juuri nyt eletään todeksi Hämeenlinnassa jääkiekon osalta.
 
En tarkalleen muista, monenneksiko Kerho ennustettiin runkosarjassa työnantajani Urheilulehden kausiennakossa tahi mille sijalle Veikkaaja-lehti Pallokerhon sijoitti. Sellainen oli kuitenkin hiki, ettei kumpikaan noista urheilun erikoislehdistä tainnut nähdä Hämeenlinnassa keväällä pelattavan edes pudotuspelejä. Pieleen ovat menossa rajusti nuo kyseiset povaukset.
 
Itse tosin en osallistunut lehdessämme kyseisen rankingin tekemiseen muuta kuin aivan sarjan kärjen suhteen siltä osin, ett�� mestarikandidaattini oli – ja on edelleen – Oulun Kärpät. Näin jälkikäteen myönnän toki auliisti sen, mitä ajattelin HPK:sta ennen kauden alkua ja vielä niiden muutaman laadukkaan harjoituspelin perusteella, jotka näin joukkueen pelaavan. Mietin hengessäni, että Kerholla on sauma päästä ensin pudotuspelien esikarsintakierrokselle eli 7–10 sakkiin runkosarjassa ja aivan parhaimmillaan siitä sitten varsinaisiin puolivälieräpeleihin, mutta ei siitä sitten enää yhtään eteenpäin.
 
Eli jo nyt tohdin sanoa, että väärässä olin, vaikka tokikin runkosarjaa on pelattu vasta hieman alta puolet. Nostan Pallokerhon nyt siihen luokkaan, joka tappelee runkosarjan loppuun asti sijoista 3–6. Jos HPK olisi peräti ensimmäinen tai toinen perussarjan jälkeen, niin se olisi jo todellinen sensaatio. SaiPa on jopa Kerhoa suurempi yllättäjä meneillään olevan sesongin joukkueista. Kun Pallokerho lähtee tänään paikallisotteluun Tapparaa vastaan, lappeenrantalaiset johtavat sarjaa ja hämeenlinnalaiset ovat toisena – jo on aikoihin eletty!
 
Kerho oli hävitä kiekkokartalta
 
HPK ei ole paistatellut valtakunnan julkisuudessa sitten kevään 2006 mestaruuden. Organisaatio on käynyt sen jälkeen melkoisen kujanjuoksun kilpailullisen ja taloudellisen menestyksen suhteen. Mestaruuden ja sen seurausten kanssa ei osattu elää – ja se näkyi seurauksissa toden totta.
 
Eri mediat elävät ääripäistä. On (taloudellisesti) järkevää tehdä juttuja joko totaalisista häviäjistä tai totaalisista voittajista. Minulla on ollut sen verran lukkarirakkautta Kerhoa kohtaan, että en ole suostunut menneinä rospuuttovuosina määrääni enempää lyömään Pallokerhoa valtakunnan julkisuudessa, vaikka toisinaan tilaisuus olisi ollut ja sitä olisi suorastaan toivottu.
 
Sittemmin HPK oli organisaatio, joka vain unohdettiin julkisuudessa taustalle. Korkeintaan muisteltiin seuran 2000-luvun alkua, joka oli lopulta osa sitä myöhempää menestystarinaa Leijonissa, jonka ytimessä oli jaloslais-lehkoslainen jääkiekko. Kevään 2011 maailmamestaruus on kiistatta muuan seuraus siitä lintumäkeläisestä taitojääkiekosta, joka ehti muodostua kerholaisen jääkiekon kulmakiveksi jo 90-luvun alusta asti.
 
Nykyinen Pallokerho
 
Ja nyt valtakunnantasolla ollaan sitten opportunisteja. Eri mediat kyselevät minulta, että mihin Pallokerhon menestysresepti pohjautuu. En näe mitään syytä olla kitsas, vaan jaan näkemykseni mahdollisimman moniaalle tulevina viikkoina. Vaan lukeilla olevilla Viikkouutisilla on toki etuotto mielipiteeseeni.
 
Jääkiekkoilu ei mitään rakettitiedettä. Kuka sanookaan näin? No tietysti muuan Jukka Jalonen. HPK:n resepti on ollut huomattavan yksinkertainen: On palkattu vallitseviin olosuhteisiin sopiva voittava päävalmentaja Ari-Pekka Selin. Sen jälkeen seurajohto yhdessä päävalmentajan kanssa teki harvinaisen viisaita runkopelaajahankintoja, joiden hinta-laatu-suhde oli erittäin kohdillaan.
 
Samaan aikaan seuran junioritoiminta oli sillä tolalla, että liigajoukkueen pelaavaan rinkiin oli mahdollista nostaa omia junioreita.
 
Eikä sovi yhtälöstä unohtaa, että voittava joukkue tarvitsee puolelleen pelejä voittavan yleisön. Tarkoitan tällä hieman suoraviivaisesti sitä, että paitsi yleisö on lähtenyt seuraamaan voittavaa joukkuetta, myös itse pelitapahtuma on Kerhon otteluissa kehittynyt rutkasti siinä suhteessa, mitä tulee ottelun tiimellyksen seuraamisen paikanpäällä. Koko SM-liigan mittakaavassa Ritariareenan pelien viihdearvo on kaikkineen mennyt eniten eteenpäin tällä kaudella.
 
Realismia odotuksiin
 
Minua ei syyttä suotta kutsuta johtavaksi analyytikoksi. Olen maineeni tienannut sillä, etten ole mikään tuuliviiri. Niin muodoin en ole nytkään hehkuttamassa määrääni enempää Pallokerhon puolesta.
 
Näen yhä ja alati päävalmentaja Selinin pelitavassa sellaisia puutteita, jotka eivät ole hyväksi joukkueelle, kun keväämmällä aletaan todenteolla mitata eri joukkueiden paremmuutta. HPK:n tulisi hyökätä monipuolisemmin vastaisuudessa. Nyt joukkue menestyy pelaamalla verrattain nopeasti pystyyn.
 
Tapa, jolla Kerho pelaa juuri nyt, ei ole sellainen pelisysteemi, jota voi kehittää määräänsä enempää kohti kevättä. Kun Pallokerho voitti muutama kausi sitten peräti hopeaa silloisen päävalmentajan Jukka Rautakorven johdolla, joukkueen pelitapa muuttui – pelaajien vaatimuksesta – ennen kyseisen kauden loppua. Nyt vastaavaa muutosta ei ole luvassa. Homma on niin hyvin Selinin hanskassa, hyvässä ja pahassa.
 

Päivän lehti

8.4.2020