Uutiset

Kaikkien joulu ei kimalla

Yksillä sitä ei ole ilman koristevaloja, toisille se on rauhoittumisen aikaa ja kolmannet taas eivät vietä sitä lainkaan. Suomalaiseen jouluun on turha hakea yhtä oikeaa reseptiä.

Hattulalaisessa Lindstedtin perheessä joulu on vuoden suurin juhla, ja perheen jouluilo loistaa pitkälle naapurustoon asti. Valaistu joulupukki tervehtii tulijoita parolalaisen omakotitalon pihalla ja lähes koko talo on verhottu jouluvaloilla.

Oven luona toinen joulupukki kertoo, montako päivää aattoon on jäljellä. Sisällä vastaanottokomiteaan kuuluu perheen ja kahden koiran lisäksi suuri lumiukkokoriste.

Perheen äiti Päivi Lindstedt hymyilee hieman hämillään, että jouluvaloja olisi enemmänkin, jos ei mies toppuuttelisi hänen touhujaan. Unelmana naisella olisi päästä Yhdysvaltoihin katselemaan valaistusta suuren maailman malliin.

Ihmetellä täytyy. Mistä innostus jouluvaloihin?

– Siinä on varmaankin taustalla tämä talven pimeys. Kun on pimeää, antavat jouluvalot kirkkautta ympärille. Ja ovathan ne lisäksi kauniita, Päivi Lindstedt selittää.

Jouluruuhka on ihanaa
Jouluun valmistautuminen alkaa Lindstedtin perheellä jo marraskuun lopussa, kuinkas muutenkaan kuin jouluvalojen ripustelulla – se urakka vie monta päivää.

Kuusen ja lahjojen hankinta jätetään tietoisesti myöhemmälle. Useimmat ihmiset eivät voi sietää kauppojen jouluruuhkaa, mutta Päivi Lindstedt kertoo nauttivansa siitä. Voiko olla totta?

– Kyllä kyllä, sehän se parasta on jouluostosten teossa, se uskomaton fiilis kaupoissa: joululaulut soi, saa jonottaa ja on paljon ihmisiä. Ruuhka ei ahdista minua yhtään.

Aviomies Timo Lindstedt huokaa tyytyväisenä vieressä, että onneksi. Häntä kun ei jouluruuhkiin saisi ostoksille kiskomallakaan.

Joululahjojen hankkiminen ei Lindstedtien perheessä aiheuta ylimääräisiä päänkivistyksiä. Touhukas perheenäiti keksii lahjat helposti niin ihmisille kuin – eläimillekin. Osansa joulupukin tuomisista saavat nimittäin myös perheen koirat Pulla ja Miska sekä sukulaisten lemmikit.

– Ei lahjojen tarvitse mitään isoja olla, mutta niitä pitää olla. Niiden antaminen on ihanaa.

Tärkeintä on joulumieli
Suomessa joulu alkaa jo marraskuussa. Yhtä jalkaa joulutohinan kanssa käynnistyy myös stressaaminen ja kauhistelu. Päivi Lindstedt ihmettelee, minkä takia joulusta pitää tehdä ongelma.

– Miksei siitä voisi ottaa iloa irti?

Suomalaisten perinteiden mukaisesti joulu on Lindstedteillä vahvasti perhejuhla. Aatto vietetään perheen kesken tai sukulaisten kanssa tutun kaavan mukaan.

– Syödään riisipuuroa, koristellaan kuusi ja kuunnellaan samalla joulurauhan julistus, kertoo Päivi Lindstedt aamupäivän kulkua.

– Illemmalla saunaan, syömään ja sitten tulee pukki. Tarkalleen siinä järjestyksessä, Timo Lindstedt jatkaa.

– Ja lopuksi aattoyön vigiliaan, siellä on niin hyvä tunnelma, Päivi Lindstedt päättää.

Yksittäistä tärkeintä tekijää joulussa Lindstedteille ei aluksi tule mieleen. Mutta hetken päästä se pälkähtää päähän.

– Se on se joulumieli, Timo Lindstedt pohtii.

Esmat Zohre, Sherzad Hanifa, Esmat Hussain Ali ja Esmat Ahmad Navid kunnioittavat suomalaisten joulunviettoa, vaikkei itse joulua vietäkään.

Muslimit kunnioittavat
Joulu löytää tiensä myös sellaisten ihmisten koteihin, jotka eivät uskontonsa puolesta vietä sitä juhlapäivänä. Siitä kertoo hämeenlinnalaisen muslimiperheen asunnon ovesta riippuva pieni joulukoriste.

– Se tuli ostettua viime vuonna ja nyt ajattelimme laittaa sen oveen, naurahtaa perheen vanhin tytär Esmat Sajedah.

Koriste onkin Esmatin perheen kodissa ainoa asia, joka kielii joulusta.

Perhe tuli Iranista Suomeen kaksi vuotta sitten. Ensikosketus suomalaiseen jouluun tuli maahanmuuttajille Hämeenlinnassa järjestetyssä pikkujoulujuhlassa, mutta kristittyjen suurin juhla oli heille tuttu jo entisestä kotimaastaan.

– Iranilaisiin kalentereihin on merkitty, että silloin vietetään Jeesuksen syntymäpäivää. Vaikka olemme muslimeja, on Jeesus meille tärkeä ihminen ja haluamme olla kohteliaita hänen syntymäpäivänään, Esmat Sajedah selventää.

Muslimeille kristittyjen joulu tuntuukin olevan uskonnollisempi juhla kuin monelle suomalaiselle kristitylle. Perheen isä Esmat Hossain Ali vakuuttaa, ettei suomalainen joulu kuitenkaan vaikuta liiaksi maallistuneelta tai kaupalliselta.

– Suomalaisilla on paljon rahaa käytettävissään ja ymmärrän, että sitä halutaan käyttää. Joulu on suuri juhla, hän sanoo.
Kulttuuri kiinnostaa

Osa Suomeen tulleista muslimeista viettää perinteistä suomalaista joulua kuusineen ja lahjoineen – lapset kun pitävät niistä. Esmatit elävät oman uskontonsa perinteiden mukaisesti ja joulun sijaan viettävät siihen usein verrattua muslimien juhlaa, ramadania.

– Vaikka kyllä me ihan pienen kuusen hankimme jouluksi tänäkin vuonna, Esmat Sajedah hymyilee.

– Suurempaa ei voi ostaa, kun sitten pitäisi hankkia jotain sinne allekin, hän jatkaa.

Joulukortteja tai lahjoja ei hankita, paitsi ehkä suomalaisille ystäville, joilta niitä saadaan. Jouluaatto, joulupäivä ja tapaninpäivä ovat heidän perheessään talvisia päiviä siinä missä mitkä tahansa muutkin.

Suomalaisia jouluohjelmia tosin perhe seuraa televisiosta.

– Haluamme oppia uusia asioita teidän kulttuuristanne, Esmat Hossain Ali kertoo.

Sanoma on sisäinen
Hämeenlinnalaisen Tanja Välikankaan asunnossa näkyy yhtä vähän joulukoristeita kuin Esmatien perheellä, mutta hänellä syy ei ole uskonnollinen. Välikangas uskoo, että se, mitä ihmisen ympärillä on, ei ole kaikki kaikessa. Joulun sanoma löytyy jostain aivan muualta.

– Ihmiset ottavat joulusta liikaa stressiä ehkä juuri sen takia, että kuvitellaan, että jos ulkoiset tekijät eivät ole kunnossa, niin ei voi olla sisäistäkään rauhaa. Ei se niin mene, hän pohtii.

Välikankaalle tärkeintä joulussa ovat hyvä tahto ja rauhallinen mieli. Vaikka nuori nainen kertookin, ettei hän ole saanut kristillistä kasvatusta, on joulu hänelle silti hiljentymisen juhla. Rauhalliseen jouluun kuuluu myös se, että lahjoista ei oteta paineita. Hän tekee suurimman osan lahjoista itse.

– Kyse on siitä, että tavara on saajalleen tarpeellinen tai iloa tuottava ja että sitä ei hankita vain siksi, että pitää joku lahja olla, hän kertoo.

Tänä jouluna esimerkiksi äidille lähtee lahjana korjattu hame. Pukinkontista voi Välikankaan laittamana löytyä myös vaikkapa liput kulttuuritapahtumaan tai rauhallinen metsäretki ystävälle.

Välikankaan periaatteet joulunvietossa juontavat juurensa luontoon ja sen kunnioittamiseen.

– Tarpeettoman tavaran tuotanto ja hävittäminen kuluttavat älyttömän paljon luonnonvaroja.

– Lisäksi turha tavara ei tee muuta kuin aiheuttaa stressiä ihmisille, kun ihmiset alkavat kilpailla tavaralla, hän jatkaa.

Välikangas kertoo huomanneensa, että yllättävän monet ajattelevat samalla tavalla, vaikka haalivatkin tavaraa ympärilleen. Joulukaupan arvo kasvaa vuosittain.

– Voisiko se johtua siitä, että ajan puute yritetään korvata tavaroilla ja lahjoilla, hän pohtii.

Yhdessäolo kruunaa
Joulun juhlallisuus syntyy Välikankaalle siitä, että saa tehdä juuri sitä, mitä itse haluaa. Niin hän kehottaa kaikkia muitakin tekemään.

– Ei pidä väkisin vääntää perhejoulua, jos ei se miellytä.

Välikangas itse lähtee isoäitinsä luo Jyväskylään viettämään juuri perhejoulua notkuvien pöytien ääreen. Kinkkua tai muutakaan lihaa pöydästä ei löydy eettisistä syistä, rosolli ja laatikot sen sijaan ovat perinteisiä suosikkeja.

– Yhdessäolo on ihanaa, hän summaa joulun merkityksen. (HäSa)

Päivän lehti

19.1.2020