Uutiset

Kaikuja menneen maailman terrorismista

Terroristeilla oli ennen kasvot. Heidän kuviaan oli ripustettu maailmalle lähteneiden interreilaajien ihmeteltäväksi saksalaisille rautatieasemille. Synkkiä potretteja painettiin lehtiin. Andreas Baader ja Ulrike Meinhof tulivat tutuiksi Suomessakin.

Nimi Brigitte Mohnhaupt ei sano tänä päivänä enää mitään. Hänet on hiljattain päätetty päästää vapaalle jalalle 24 vankilavuoden jälkeen, mikä herättää rajuja tuntemuksia – saksalaisissa. Uutinen asiasta oli kuin kaiku menneestä maailmasta. Vieläkö joku pahasta porukasta lojuu vankilassa. Eivätkö kaikki tehneetkään epäselvissä oloissa itsemurhaa.

Pelko on aseeni, nimesi jännityskirjailija Alistair Maclean aikanaan romaaninsa. Saman suuntainen ajatus oli terroristeilla kylväessään pelkoa 1970- ja 1980-luvuilla, mutta vähemmän viihteellisesti ilmaistuna. Pelättiin, että Länsi-Saksa ja Italia tukehtuisivat poliisivaltioiksi. Molemmilla maillahan oli ja on totalitaarinen taustansa. Vapaa Eurooppa kuitenkin voitti. Myöhemmin siihen yhdentyi myös pieni ja sisukas Suomi.

Pelko ei ehkä sittenkään ollut niin ylitsevuotavaa kuin nykyajan leimallisesti kasvottoman terrorismin edessä.

Eikö lähes neljännesvuosisata riitä rangaistukseksi jopa useista kylmäverisistä murhista? Ilmeisesti ei.

Saksalaiset eivät halua ajatella, että yksikään yhteiskunnan pahimman luokan vihollisista voisi koskaan sovittaa lopullisesti rikostaan. Ajatus sotii alkeellistakin oikeuskäsityksiä vastaan, mutta terrorismista puhuttaessa ihanteelliset höpinät heittävät häränpyllyä muuallakin kuin hyvän järjestyksen nimiin vannovassa Saksassa.

Amerikkalaisten kalseaa tapaa kohdella terrorismista epäiltyjä on muodikasta kauhistella, kunhan vain missään päin läntistä lintukotomaailmaa ei pauku ja pamahtele.

Taas kun rytisee, hyväksytään hymisten ainakin hetken aikaa kovatkin otteet, jopa suoranaiset ihmisoikeuksien loukkaukset, jos ne palvelevat vapaan maailman asiaa. Kaksinaismoralismia se vain on, ei mitään uutta tai edes ihmeellistä.

Terroristiverkosto al-Qaidan johtajana pidetty Osama bin Laden on todennäköisesti maailman tunnetuimpia henkilöitä, vaikka juuri kukaan ei tunne häntä tai ei ainakaan tunnusta. Partanaama istuu haamuna amerikkalaisten olkapäällä. He eivät ole antaneet maailman unohtaa traumaansa, historian tuhoisimpia terrori-iskuja. Niiden jälkinäytös – terrorisminvastainen sota jatkuu, eikä sen uhrien määrää muistele kukaan.

Terroristi on parhaimmillaan television kuvaruudulla: kammotushan katoaa kiltisti kaukosäätimen napinpainalluksella.

Kulttisarja 24:n kuvitteellinen päähenkilö Jack Bauer pelastaa maailman kerran toisensa jälkeen tai jos ei aivan koko maailmaa, niin ainakin noin miljoona kunnon amerikkalaista.

Moni varmaan ajattelee, että lähettäisi se onneton George W. Bush vaikka viime töinään presidenttinä Bauerin pikimiten Irakiin, niin loppuisi sekin kapina.

Rauno Lahti