fbpx
Kolumnit Uutiset

Kaipaamaan jäävät uskolliset asiakkaat

Hyvä autoliike ja mainio korjaamo menevät kiinni ja samalla hukataan valtavasti paikallista osaamista, kun Hämeenlinnan Automaa lakkaa olemasta.

SOK:lta ei sujunut autokauppa, ja valtakunnallisen koneen yskiessä roskiin joutuvat myös hyvin toimivat osat.

Palvelustaan palkitun Automaan asiakaskunta on Kanta-Hämeessä laaja ja vakiintunut. Se ei kuitenkaan vaikuta nyt tuon taivaallista. Eikö se tarkoita, että oikeasti meillä asiakkailla ei ole mitään väliä?

Olen ollut Automaan ja sen edeltäjien asiakas yli 20 vuotta. Kerrankin siis mahdollisesti tiedän mistä kirjoitan.

Varmaan kurvaan Kaurialaan Eino Leinon kadulle vielä sen jälkeenkin kotterolleni huoltoaikaa norkoilemaan, kun korjaamo on jo kiinni.

Automaa nosti aikoinaan uusien Peugeot-autojen markkinaosuuden maan parhaaksi alueiden vertailussa. Keväällä 2011 edustus kuitenkin menetettiin, mikä oli Hämeenlinnan liikkeelle iso takaisku.

Monet muutkin asiakkaat pysyivät kuitenkin uskollisina. Ammattitaitohan ei lähtenyt edustuksen mukana. Osa siitä on lisäksi aina kiinni toimivassa organisaatiossa. Joskus homma vain toimii kuin junan vessa, minkä saa asiakaskin ilokseen huomata.

Olin alusta asti hankala asiakas. En maksanut ilman lupaani 205:een asennettua pyöränlaakeria. Kun pokkakin piti palvelutiskillä, laakeria ei vaihdettu takaisin vanhaan ja kuluneeseen. Myöhemmin hävetti, mutta korjaamo sai minusta ja Pösö(i)stäni vakituisen asiakkaan.

Peugeot-autoilu oli siitä mielenkiintoista, että siinä törmäsi mitä moninaisimpiin vikoihin ja ongelmiin, joihin oli rattoisaa hakea ratkaisuja. Kerran oli rattoisuus kaukana, kun 405 simahti yli 30 asteen pakkaselle Evon metsätaipaleelle. Takapenkillä oli kaksi pientä lasta. Onneksi paksu villaviltti oli autossa aina mukana.

Apu löytyi Auto-Ehosta. Tukossa oli ilmareikä, jonka kautta bensatankki saa korvausilmansa. Taas kulki sulatuksen jälkeen jonkin aikaa komeasti SRi, jonka legendaarisin vaiva oli huohotinletkun jäätyminen. Se jäätyi heti kun säätiedotuksessa puhuttiinkin kylmän rintaman lähestymisestä.

Olin kerran muissa asioissa Auto-Ehon huoltotiskillä. Oli talvi ja pakkanen. Korjaamoon tulvi puheluita letkujensa kanssa hermonsa menettäneiltä. Korjaamopäällikkö ojensi luurin: “Kerro sinä, mitä sille letkulle pitää tehdä, kun parhaiten tiedät.” Tunsin olevani automaailman huipulla, kun kerrankin minua kuunneltiin.

Valitettavasti Hämeenlinnan Automaan tapaus ei ole ainoa laatuaan. Tämän kaltaiseen tuhlaukseen ei luulisi olevan varaa varsinkaan nykyisessä maan taloustilanteessa, mutta kun kukaan ei ilmeisesti välitä. Kaipaamaan jäävät vain uskolliset asiakkaat.

Turha on muuten lähetellä nyt korjaamoiden niitä tekstiviestejä tarjouksistaan.

Menot