Uutiset

"Kaipasin naistenkeskistä höpötysryhmää"

Terttu Kankaanpää muutti Etelä-Pohjanmaalta Espooseen parikymmentä vuotta sitten ja vanha ystäväpiiri jäi. Lapset aikuistuivat ja lensivät pesästä.

Kesät Kankaanpää viettää synnyinseudullaan Pohjanmaalla miehensä kanssa.

– Mutta talvisin olen kaivannut naistenkeskistä höpötysryhmää. Että olisi lähistöllä joku, jolle soittaa, hakea kävelylle tai kahville. Sitä kaipaa tavallaan vertaistukea.

Tänä vuonna 65 vuotta täyttävä Kankaanpää oli töissä hoitoalalla. Viimeiset työvuodet hän oli osatyökyvyttömyyseläkkeellä, mikä pienensi hänen eläkkeensä määrää.

Kankaanpään kaltaisia eläkeläisnaisia on paljon. Palvelu- ja hoitoalan töiden jälkeinen pieni eläke ja arjen yksinäisyys mietityttävät. Etenkään pääkaupunkiseudulla omat eläketulot eivät Kankaanpäällä ja monella muulla naisella riitä elämiseen ja asumiseen. Miehen parempi eläke mahdollistaa toimeentulon.

Yksinasuvilla pienellä eläkkeellä elävillä naisilla on vielä tiukempaa rahan kanssa, koska naiset saavat keskimäärin miehiä pienempiä eläkkeitä.

Kulttuuririennot, kuntosalit ja matkustelu jäävät monelle haaveeksi.

Muun muassa vanhustyötä tekevä Miina Sillanpään säätiö aloitti vuonna 2015 Neuvokkaat naiset -hankkeen, jossa perustettiin ryhmiäyksinäisyyttä ja köyhyyttä kokeville eläkeläisnaisille.

Pienituloisuus voi monella alkaa rajoittaa elämänpiiriä. Kun ei ole rahaa, eikä välttämättä seuraa, ei tule lähteneeksi kotoa mihinkään.

– Naisilla on valtavasti voimavaraa, tietoa ja taitoa. Kun putoaa verkostosta, työkaverit jäävät ja ehkä ystävät sairastuvat, niin arvostus omaan osaamiseen alkaa hiipua, sanoo Neuvokkaat naiset -hankkeessa kehittäjänä oleva Virpi Annaniemi.

Terttu Kankaanpää näki viime syksynä ilmaisjakelulehdessä ilmoituksen Neuvokkaat naiset -ryhmästä ja ilmoittautui mukaan. Alun perin kymmenkunta kiinnostunutta tuli paikalle ja puskaradion kautta pari naista myöhemmin. Kun ryhmän ohjatut tapaamiset loppuivat, viisi samanhenkistä samalla suuntaa asuvaa naista jatkoi tapaamisia ja yhteydenpitoa.

Ryhmissä on ideoitu edullista tekemistä. Kuten hankkeessa kehittäjänä oleva Virpi Annaniemi sanoo, sinnittely on haluttu muuttaa selviytymiseksi.

– Minä olen opettanut meillä kotona karjalanpiirakoiden tekoa. Vanhempani olivat Karjalan evakoita, Kankaanpää kertoo.

Muitakin reseptejä on vaihdettu ja kolmea naisista yhdistää myös käsillä tekemisen taito.

– Yksi naisista asuu kävelymatkan päässä ja hänen kanssaan teemme käsitöitä ja juttelemme.

Ryhmä kävi vierailulla kierrätyskeskuksessa.

– Yksi innostui harrastamaan tilkkutöitä ja hänelle katsoimme kaikki nättejä kankaita. Minä taas löysin ison villahupparin tekeleen. Purin sen ja nyt teemme langasta yhdessä torkkupeittoa lähelläni asuvan naisen kanssa.

Kankaanpäälle uusi naisverkosto on tuonut ahaa-elämyksiä, että tuollainenkin paikka on tai noinkin voi tehdä.

Aina kun naiset tapaavat, pitää tietysti päästä kahville. Joskus otetaan termospullo mukaan ja käydään luontoretkellä. Kankaanpää on kutsunut naiset loppukesällä sieni- ja marjaretkelle mökille.

Moni kokee piristyneensä naisryhmän ansiosta. Kankaanpäällekin se on tuonut juuri sitä, mitä hän oli kaivannut. Nyt hänellä on naisystäviä, joille voi aina soittaa.

Päivän lehti

19.1.2020