Kolumnit Uutiset

Kaivosala kaipaa valtion omistusta

Nykyään on suurta muotia moittia lakeja ja säädöksiä, joilla ihmisten ja yritysten elämästä tehdään turhan vaikeaa. On tietysti ikävää, että lörtsyä ei jonkun viraston mielestä saa kutsua lörtsyksi ja VPK:ilta viedään oikeus jäädytellä luisteluratoja.

Nämä ovat kuitenkin pieniä ja ihan itse keksittyjä ongelmia, vaikka ne usein EU:n syyksi halutaan vyöryttää. Tärkeämpää olisi höyrytä joskus myös isoista asioista ja aidosti kalliiksi tulevista päätöksistä.

Suomen kaivospolitiikka ja -laki ovat typeryydessään sen listan kärjessä.

Suomi on noudattanut viime vuosikymmenet puritaanisesti uusklassisen taloustieteen ihannetta, jonka mukaan valtion pitää puuttua markkinoiden toimintaan mahdollisimman vähän. Valtionyhtiöitä ja kansallisomaisuutta on surutta yksityistetty, suurimmaksi osaksi pilkkahintaan. Jäljelle jääneitä strategisia valtionyhtiöitä ei haluta juuri omistajaohjata, koska ideologia.

Valtion tehtävänä on tarjota yksityisille yrityksille mahdollisuuksia, rakentaa infra ja siivota jäljet, jos kakka iskeytyy tuulettimeen. Siinä kaikki.

Kaivosalalla ajatus on saavuttanut maksiiminsa. Vuoden 2011 laki ei puuttunut ikiaikaiseen valtausperiaatteeseen, joten ulkomaisilla kaivosyhtiöillä on vapaa oikeus tehdä valtauksia periaatteessa mistä vain. Muu sivistynyt maailma sen sijaan jo katsoo konsessioperiaatteen mukaisesti, että maaperän mineraalit ovat arvokasta omaisuutta, jota ei lahjoiteta ilmaiseksi pois.

Talvivaarassa alan riskit ovat nyt toteutuneet, ja valtio miettii, mitä tehdään. Pääministerin suulla vain kaikista ilmeisin ratkaisu on suljettu pois, koska ideologia.

Vaikka Talvivaara on käytännössä tullut valtion syliin ja ainoa mahdollinen vaihtoehto on jatkaa kaivoksen toimintaa vielä pitkään, niin valtio ei saisi sillä liiketoimintaa tehdä. Mieluummin ajetaan yhtiö konkurssiin, menetetään siihen jo pakon edessä investoidut veronmaksajien miljoonat ja sijoitetaan muutama sata miljoonaa lisää, ennen kuin kaivos voidaan luovuttaa pöytä puhdistettuna jollekin kansainväliselle yhtiölle. Joka toisaalta aivan hyvin voi olla jonkun toisen valtion omistuksessa.

Ei pysty ymmärtämään.

Kaivosala nimenomaan on teollisuutta, joka kaipaa pitkäjänteistä ja vastuullista omistusta. Kaivoksissa kvartaali on 25 vuotta, ympäristökysymykset ja tarvittavat pääomat valtavia. Mikä muu toimija kuin oma valtio pystyy luotettavasti takaamaan nämä kaikki?

Vastaukseksi ei oikein riitä, että poliitikot eivät osaa tehdä bisnestä tai omistaa. Jokainen voi miettiä, mitkä ovat tällä hetkellä Suomen tuottoisimpia ja edistyksellisimpiä yrityksiä? Fortum ja Neste Oil ovat edelleen valtionyhtiöitä, eikä se ole estänyt niitä menestymästä maailmalla.

Jos taas haluaa upean esikuvan valtio-omisteisesta kaivosyhtiöstä, kannattaa katsoa länsinaapuriin. LKAB takoo Kiirunasta vuosittain miljarditolkulla voittoa, joka jää kokonaisuudessaan hyödyttämään Ruotsia.

Jos Suomen valtio ilmoittaisi tänään ottavansa vastuun Talvivaarasta hamaan tulevaisuuteen, myös yksityistä pääomaa alkaisi välittömästi virrata taas Sotkamoon.

Mutta eihän me niin tehdä, koska ideologia.