Uutiset

Kaksi kertaa ilman rahaa Kanarialla

Onnistuneen ulkomaanmatkan perusedellytyksiä on se, että mukana on joko riittävästi rahaa tai luottokortti, joka varmasti kelpaa maksuvälineenä paikassa kuin paikassa.

Tämän tietää idioottikin – mutta meikäläinen on onnistunut tekemään kaksikin matkaa ilman näitä perusedellytyksiä. Ai siis miten?

Ensimmäisellä kerralla moka oli osittain pankin. Lähdin matkalle helmikuun lopussa, ja Visa-korttini meni yllättäen ja varoittamatta vanhaksi maaliskuun 1. päivä.

Olisin ollut todellisessa pulassa, jos matkakumppanini ei olisi ollut armollinen. Käytimme sen jälkeen hänen korttiaan, ja maksoin osuuteni hänelle jälkikäteen.

Matkan jälkeen otin yhteyttä pankkiini. Kävi ilmi, että he olivat erehdyksessä lopettaneet kokonaan Visa-korttini, kun en ollut halunnut muuttaa sitä pankki- ja Visakortin yhdistelmäksi. No, asia korjattiin ja sain uuden Visan.

Sittemmin olen muistanut tarkistaa ennen lähtöä kortin viimeisen voimassaolopäivän. Mutta tämänsyksyinen matkani osoitti, ettei se riitä.

Ne ovat nimittäin Kanarialla tulleet entistä tarkemmiksi. Kortilla maksettaessa ei läheskään aina enää riitäkään pelkkä kuitin allekirjoitus, vaan sen lisäksi pitää näppäillä salainen tunnusluku. Pin code, please, ne sanoivat, ja minä vastasin nolona, etten muista sitä.

Armoa ei annettu. Ilman tunnuslukua ei voinut maksaa juuri missään – ja taas oli kumppanin kortti tarpeen. Onneksi hän sentään muisti tunnuslukunsa.

Kanarialla on tunnusluvun kyseleminen omaksuttu nopeasti, sillä vuosi sitten sitä ei kysytty missään. Kotimaassa olen törmännyt maksutilanteessa tunnusluku-vaatimukseen vain muutamalla huoltamolla ja yhdessä kukkakaupassa, mutta niissäkin tunnusluvun on voinut korvata allekirjoituksella, jos luku ei ole tullut tiskillä mieleen.

Miten ihmisen muisti onkin niin epäluotettava! Sama tunnusluku, jonka muistat aina pankkiautomaatilla, ei tulekaan mieleen, jos se pitäisi näpytellä yhtäkkiä yllättävässä paikassa. Ongelma on aika yleinen, yksi myyjä sanoi minulle kerran.

Juuri tämä muistin rajallisuus oli syynä siihen, etten halunnut pankin tyrkyttämää uutta korttia. Olisin näet saanut myös uuden tunnusluvun, mitä ehdottomasti en halunnut, sillä nykyinen pankkikortin tunnusluku on ollut minulla ainakin kymmenen vuotta, ja sen muistan melkein tilanteessa kuin tilanteessa.

Kun ensimmäisen matkaepisodini jälkeen sain uuden Visa-kortin, en edes yrittänyt painaa mieleeni sen tunnuslukua. Ajattelin, että käytän sitä vain matkoilla maksukorttina, en automaattikorttina, joten en tunnuslukua tarvitse. Luulin väärin.

Minusta on ollut myös hyvä omistaa kaksi korttia. Se on tuntunut jotenkin turvalliselta. Jos yksi pankkikortti vaikka kuluisi käyttökelvottomaksi, olisi sitten toinen varalla.

Mutta näiden kokemusten jälkeen täytynee ottaa käyttöön yhdistelmäkortti. Ja opetella uusi tunnusluku – piru vieköön.