Kolumnit Uutiset

Kaksi varpusta

Uudenmaan ely-keskus on myöntänyt tappoluvan kahdelle varpuselle. (UUDELY6440/2014) Sen sai pornaislainen yritys, jonka ydinosaamista on vahinkoeläinten torjunta. Se sai toimeksiantonsa Pihlajamäen S-marketista Helsingistä.

Harkittuaan asiaa ely-keskuksen virkamiehet antoivat luvan varpusten hävittämiseen ampumalla, koska muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Kahden varpusen eliminointi ei sitä paitsi vaaranna lajin suotuisaa suojelutilannetta. Näin varmasti on.

Lintujen pääsy myymälätiloihin on vastaisuudessa pyrittävä estämään. Marraskuun 10. päivään asti voimassa oleva lupa maksoi 120 euroa ja päätös saatettiin tiedoksi ympäristöministeriölle, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirille ja Helsingin lintutieteelliselle yhdistykselle.

Niillä ja kenellä tahansa on mahdollisuus valittaa päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen.

Kaksi varpusta ruokakaupassa on hankala, perin hankala juttu. Jos myymälänhoitaja olisi eliminoinut ne luvatta, kattavasti verkostoituneet lintuharrastajat saattaisivat julistaa koko S-ryhmän ostoboikottiin. Lisäksi seuraisi haaste käräjille ja tuomio luonnonsuojelurikoksesta, ehkä lopputilikin.

Toisaalta varpusia ei voida mitenkään sietää elintarvikekaupassa. Ne saatavat levittää salmonellaa ja muita ikäviä tartuntatauteja, jotka pahimmillaan äityvät epidemioiksi ja kansakunnan elinvoimaa lannistaviksi vitsauksiksi.

Ely-keskuksen korkeasti oppineet virkamiehet tekivät aivan oikein, eivät he tällaisissa töissään niuhota saati kyykytä hallintoalamaisia. Eivät virkamiehet laadi lakeja ja asetuksia, vaan he noudattavat poliittisten päättäjien tahtoa ja täyttävät nurkumatta virkavelvollisuutensa.

Kenenkään ei siis ole sopivaa väittää, että oppineen aika ja akateeminen loppututkinto menisivät hukkaan, kun virastossa vatvotaan pykäliä varpusten hävittämiseksi tai hakemuksen epäämiseksi.

Joopa joo, kaksi varpusta, ja täysin sopimattomassa paikassa. Syksyn mittaan tasavallassa on virinnyt keskustelu hankalien lupamenettelyjen keventämisestä, byrokratia karsimisesta ja virkamiesten vähentämisestä. Näin käy aina eduskuntavaalien alla.

Onko todella niin, ettei kauppaan eksyneen kahden poloisen varpusen poistamiseen ole olemassa mitään kevyempää tapaa tehdä päätöksiä? Kirjallinen hakemus perusteluineen, sen valmistelu päätökseksi, tiedoksianto asianomaisille sekä sidosryhmille tuntuu varsin jäykkälavettiselta puuhastelulta.

Puuhastelulta nimenomaan. Tuskin Uudenmaan ely-keskuksen juristi ja tarkastaja tunsivat varpuspäätöstä tehdessään huomattavaa ammattiylpeyttä tai kokivat olevansa merkittäviä vallankäyttäjiä. Ehkä hekin tekisivät mieluimmin oikeita töitä.

Varpusten kohtalon kuurnitseminen on tietysti virkatoimi muiden joukossa, mutta sellaisessa tuhraantuu aikaa ja suma seisoo. Ely-keskuksia on aivan aiheellisesti solvattu hitaiksi päätöksentekijöiksi.

Luvan saanti esimerkiksi soranottoon, tientekoon tai navetan rakentamiseen kestää vuosia, mutta ihmekös tuo, kun varpusten asiakin on ratkaistava.