Kaksinkamppailuja ja kilpalaulanta luisteluvoimasta

 

Päävalmentaja Ari-Pekka Selin sen sanoi: Joukkue ilmoittautui sarjaan mukaan. Näin totisesti kävi viime torstaina, kun HPK löi puolivälieräsarjan toisessa ottelussa JYPin lukemin 3-2. Voitot ovat 1-1, kun joukkueet ryhtyvät tänään Hippoksella kolmanteen kohtaamiseensa.
 
Olin johtavana analyytikkona todella vaikuttunut siitä, mitä näin jäällä torstaina. Kerho ja JYP pelasivat todella hurjan pudotuspeliottelun. Kasassa oli kaikki mahdolliset huippupelin elementit: kumpikin pysyi ennalta laaditussa pelisuunnitelmassaan; kaukalossa oli kuitenkin myös paljon ennalta arvaamattomia tilanteita; peli oli mitä fyysisin, molemmat joukkueet taklasivat ja menivät itseään säästämättä kaksinkamppailuihin; pelinopeus oli korkeaa luokkaa; vastakkain oli kaksi erittäin luisteluvoimaista yhdistelmää; molemmissa päissä maalivahdit onnistuivat; toteutui viihdyttävä maalimäärä, yhteensä viisi; ja tuomarinelikko oli erinomainen kokeneen Jari Levosen johdolla.
 
JYP on hurja kaksinkamppailujoukkue. Siinä mielessä Kerho saa olla tyytyväinen omaan suorittamiseensa. Sanotaan, että rapsakkaa sotilaselämää ei voita mikään muu kuin vielä rapsakampi sotilaselämä. Oma mukaelmani siitä kuuluu: reipasta jääkiekkoelämää ei voita mikään muu kuin vielä reippaampi jääkiekkoelämä. Ja edelleen, käsillä olevaan Pallokerhon ja JYPin sarjaan liittyen: kovaa kaksinkamppailupelaamista ei voita mikään muu kuin vielä kovempi kaksinkamppailupelaaminen.
 
Tämän sarjan ytimessä on kaksi asiaa eli kaksinkamppaileminen ja jalkatyö. Noihin sarja ratkeaa – maalivahti- ja erikoistilannepelaamista unohtamatta. Jos HPK joutuisi tavallaan puhtaaseen kaksinkamppailupuntariin JYPin kanssa, turpaan tulisi. Mutta kun se tehdään, kuten se tapahtui torstaina eli muun viisaan pelaamisen jälkimainingeissa, puntit tasoittuvat. Tarkoitan tällä sitä, Kerho oli torstaina taktisesti etevämpi kuin JYP.
 
JYPin pelitapa tiedetään, se on yksiniittistä pystysuunnan traktorijääkiekkoa kera erittäin sitoutuneiden pelaajien. Tämä selkeä pelaamisen identiteetti on tuottanut jyväskyläläisille peräti kaksi mestaruutta 2000-luvulla. JYPin pelitavassa ei ole montakaan murtokohtaa noin niin kuin vastustajan kannalta ajateltuna. Mutta kun traktorijääkiekosta tekee tarkan analyysin, ne halkeamat kyllä löytyvät, joihin voi iskeä.
 
Tuntuu, että Selin esikuntineen on nuo iskunpaikat löytänyt JYPistä. On tiedossa, miten vihollista ja sen pelaamista voidaan haavoittaa. Pallokerho pelaa tällä hetkellä aivan oikein JYPiä vastaan. Määrätyillä hetkillä hämeenlinnalaiset maustavat pelaamistaan sellaisilla kiekkokontrolliteoilla, jotka vähentävät pelistä irtokiekkoja ja sitä mukaa kaksinkamppailuja. Jos mietin torstain pelin vaikeita hetkiä HPK:n kannalta, ne liittyivät sellaisiin tilanteisiin, kun Kerho joutui tai tyytyi roiskimaan kiekkoa ränniin. JYPin hurrikaaniprässin tavoitehan on saada vastustajan pakin kiskaisemaan pelivälineen sinne rumpuun – ja siitä jyväskyläläiset joko kääntävät nopeasti tai alkavat jauhamaan kulmapeliään. Näitä ansoja Pallokerho on pääosin onnistunut ansiokkaasti välttämään sarjan parissa ensimmäisessä matsissa.
 
Olen toitottanut toitottamasta päästyäni läpi sesongin sitä, että HPK:n onnistunut pelaaminen vaatii luisteluvoimaa eli sitä, että pelaajat ovat fyysisesti ottaen hyvässä tilassa. Kiistatta juuri nyt niin on. Jälleen kerran valmentajat ja pelaajat osasivat käyttää ennen pelejä olleen tauon viisaasti.
 
On erityisen mielenkiintoista, että juurikin JYP menettää omaa pelaamisensa etuaan niitä joukkueita vastaan, jotka kykenevät vastaamaan luisteluun luistelulla. Sen tähden Kerho on jo runkosarjassa pärjännyt hyvin JYPille, hallitsevalle mestarille.
 
Ja pääsenkin nyt puheena olevan pudotuspelisarjan toiseen avainkohtaan eli jalkatyöhön. Koko sarjan kohtalo määräytyneen sillä, kumpi joukkue jaksaa luistella siinä vaiheessa, kun pelataan neljättä ja viidettä ottelua. Juuri tällä hetkellä minulla ei ole tämän asian suhteen kristallipalloa hallussani, tilanne näyttää tässä suhteessa erittäin tasaiselta.
 
Otan tähän lopuksi muutaman sellaisen seikan esiin, jotka saattaisivat olla sellaisia tekijöitä, jotka toteutuessaan puoltaisivat sitä, että Pallokerho voisi päästä sarjassa niskanpäälle. Ensinnäkin on tunnettua, että kiekolla ei ole keuhkoja, se ei väsy. Jos HPK pystyy hieman JYPiä laadukkaammin ja enemmän perustamaan peliään syöttämiselle, saattaa se olla vahvoilla. Toiseksi tutkisin mahdollisuutta säästää joissain pelin kohdissa ovelasti energiaa. Tarkoitan muutakin kuin mahdollisimman tasaista peluuttamista. JYP on erittäin keskinkertainen joukkue pelaamaan viivelähtöjä. Oikeastaan ne kuuluvat joukkueen pelitapaan vain niinä muutamina harvoina hetkinä, kun viisikon vaihtaminen on kesken. Mitä jos Kerho panostaisikin hieman enemmän keskialueen trap-pelaamiseen? Siinä säästyisi omia voimia ja syntyisi mahdollisesti kiekonriistoja keskialueella, josta taas seuraisi suorahyökkäyspelaamista ja kulmapeliä.
 
Iso koetinkivi on tietysti se, että vähintään kerran Pallokerhon on suoritettava onnistunut ryöstöretki Jyväskylään. Torstain kotivoitto tietää sitä, että näitä HPK saa saumoja yrittää vierasvoittoa jatkossa vähintään kaksi kertaa. Teen tämän selväksi: jos HPK pystyy vielä hippusen verran lisäämään syöttöpelaamista ja kiekkokontrollia, JYP on kaadettavissa myös Hippoksella.
 
Asiasanat