Uutiset

Kalanmaksaöljyllä kotihoitoon

Missä kunnassa minä asun muutaman vuoden kuluttua? Ja onko sillä mitään väliä?

Tällaisia kysymyksiä on voinut tulla itse kullekin mieleen, jos on seurannut keskustelua edessä häämöttävästä kuntauudistuksesta.

Kuntien määrän vähentämistä ja palveluiden rankkaa uudelleenarviointia ei voida väistää lähitulevaisuudessa. Siitä pitävät huolen länsimaisittain ennätysmäinen eläköitymisvauhti ja sen myötä kuntatalouden kriisi.

Kuntaministerin vauhtiin potkima keskustelu on ollut tähän saakka lähinnä abstraktia keski-ikäisten miesten laatikkoleikkiä. Piiri- ja peruskuntamalleja on paalutettu sekä vastustan – ja keskusta pitää kiinni vallastaan maaseudulla -puheenvuoroja on esitetty.

Se, mikä syksyn keskustelusta on toistaiseksi puuttunut, on kuntalaisen, aivan tavallisen ihmisen näkökulma. Mihin me oikein kuntaa tarvitsemme?

Otetaan esimerkki vaikkapa allekirjoittaneesta. Olen tähänastisessa elämässäni asunut kolmessa kunnassa tai paremminkin kaupungissa, ja ne ovat kaikki kyenneet tarjoamaan minulle kutakuinkin samat palvelut.

Heti alkumetreillä neuvolassa äidilleni suositeltiin kalanmaksaöljyä hyvän kasvuni varmistajaksi. Lääkärit ja terveydenhoitajat ovat ommelleet haavoihini lukuisia tikkejä ja olen saanut heiltä poikkeuksetta ensiluokkaista hoitoa myös muihin vaivoihin.

Lastentarhassa innostuin hyvässä ohjauksessa lukemisesta ja piirtämisestä. Myöhemmin koulussa opettajat pitivät huolen siitä, että opin vieraita kieliä sekä muita hyödyllisiä tietoja ja taitoja elämässäni selviytymiseksi.

Bussipysäkiltä olen löytänyt helposti kotiin pitkin valaistua ja asvaltoitua jalkakäytävää. Kaupungeissa kaupat ja muut palvelut ovat löytyneet mietityn oloisesti läheltä toisiaan.

Teatterin näyttelijät ovat usein antaneet aivoilleni viihdykettä tai mietittävää, sivistykseni on lisääntynyt myös kirjastoissa. Virkeyteni on kohentunut lenkkipoluilla ja auratuilla ulkojäillä.

Aikanaan eläkkeellä haluaisin elää paitsi vetreänä myös mahdollisimman pitkään kotona kotihoitajien avustuksella.

Arvostan kaikkia näitä palveluja, jotka ovat turvanneet niin minun kuin muiden suomalaisten hyvinvointia. Suomi on maailman mittakaavassa todellinen hyvinvointivaltio.

Mitalin toinen puoli on se, että olemme ylikypsä yhteiskunta. Elämisen kannalta välttämättömimmät tarpeet on Suomessa jo tyydytetty, mutta poliittinen järjestelmä löytää ja keksii koko ajan uusia epäkohtia, tarpeita tai etuuksia.

Ihmisille, vähä- tai moniongelmaisille, tärkeintä ovat palvelut, ei se, kuka ne tuottaa. Koska rahat eivät kaikkeen hyvään jatkossa riitä, nykyiset kuntarajat eivät saa olla este riittävän asiantuntevien palvelujen varmistamiseksi. Suurkunnat ovat tulevaisuutta.

Kuntien tärkeimmät tehtävät liittyvät ihmisten terveyteen ja koulutukseen, vähiten elintärkeitä ovat kulttuuri- ja liikuntapalvelut. Niistä käyttäjät voivat tiukan paikan tullen maksaa nykyistä enemmän.

olli-pekka.behm@hameensanomat.fi