Uutiset

Kalenteri on lähtölaskenta jouluun

Lapsia – ja miksei aikuisiakin – piinaava joulunodotus lievittyy mukavasti joulukalenterin luukkuja aukomalla. Suurille ikäluokille ja sitä nuoremmille suomalaisille kalenteri on tullut tutuksi jo lapsena, mutta isovanhempien menneisyyteen se ei kuulunut.

Sen sijaan Keski-Euroopassa kalentereilla on mittailtu joulunaluspäiviä jo vuosisadan ajan.

Nykyisten joulukalenterien esikuvat löytyvät tosin jo vuoden 1851 Saksasta, jossa maan protestanttisten alueiden uskonnolliset perheet piirsivät oviinsa liituviivoja joulun alla.

Harppauksen nykykalentereita kohti otti saksalainen Gerhard Lang keksiessään, että päiviä jouluun voi laskeskella mukavamminkin.

Hän kehitti vuonna 1908 ensimmäisen painetun adventtikalenterin, joka poikkesi hieman meille tutuista kalentereista. Langin kehittämässä versiossa ei ollut lainkaan luukkuja, vaan pikkuruisia värikuvia, joista yksi kiinnitettiin pahville joulukuun jokaisena päivänä.

Joulukalenteria kutsutaan vielä nykyisinkin joskus adventtikalenteriksi, vaikka nimi on harhaanjohtava. Nykyään kalenterin luukkujen aukominen alkaa lähes poikkeuksetta joulukuun ensimmäisenä päivänä, joka ei suinkaan aina osu adventiksi.

Partiolaisten ansio

Gerhard Langin innoittamana alalle rynnisti nopeasti muitakin yrittäjiä; suosittu kalenterityyppi oli Raamatun lausein varustettu versio.

Loistavasti menestynyt kalenteribisnes lopahti kuitenkin 30-luvulla kuin seinään. Toinen maailmansota keskeytti kalenterien painamisen, sillä pahvia alettiin säännöstellä ja yrityksiä kiellettiin painamasta kuvakalentereita. Villitys jatkui sodan jälkeen entistä kiivaampana.

Joulukalenterin vaiheista Suomessa ei olla täysin yksimielisiä. Eräiden lähteiden mukaan ensimmäistä kalenteria ihailtiin Lahdessa jo vuonna 1910, toisten mukaan kalenterit saapuivat Suomeen 30-luvulla. Onkin todennäköistä, että yksittäiset matkalaiset ovat tuoneet ulkomailta kalentereita tuttavilleen jo vuosisadan alkupuolella.

Kunnia kalenterin leviämisestä kuuluu kuitenkin partiolaisille, jotka olivat vuonna 1947 Ruotsin-matkallaan nähneet moisen ihmetyksen.

Suomalainen Partiotyttöliitto oivalsi markkinaraon ja teki oman kalenterin jo samana vuonna. Ulla von Wendtin suunnittelemassa kalenterissa komeili kuva piparkakkutalosta.

Partiolaisten adventtikalenteriin vakiintui alusta alkaen tiettyjä kuva-aiheita, jotka löytyvät niistä edelleen. Partiolaisten historiaan mahtuu vain yksi kalenteri, jonka kuvittajalle unohdettiin mainita vakioaiheista. Tuona vuonna kalenterin hankkineita ärsytti se, että itsenäisyyspäivän luukusta putkahti tutun lippukuvan sijasta kamelin kuva.

Kalenterien kirjo

50-luvulla partiolaisten kuvakalenteri sai Suomessa sekä uskonnollisia että maallisia seuraajia, ja kalenterit levisivät vähitellen kaupungeista maaseudulle. Pikkuhiljaa uskonnolliset aiheet karsiutuivat maallisten tieltä.

Nykyisin markkinoilla on kymmenittäin erilaisia kalentereita, joista erityisesti lasten suosiossa ovat suklaa-, tarra- ja tavarakalenterit.

Kiireisiin lapsiperheisiin hankitaan usein kaupan pahvinen kalenteri, mutta hauskin ja yllätyksellisin tapa mitata aikaa on omatekoinen kalenteri, jonka taskuihin voi laittaa melkein mitä tahansa.

Joulunodotusta helpottavat monessa nykyperheessä myös television joulukalenteriohjelmat, jotka eivät silti yleensä korvaa konkreettista kalenteria.

Jos tv- ja pahvikalentereissa ei kuitenkaan ole kylliksi, niin internetistä löytyy lukemattomia erilaisia teemakalentereita – kyllästymiseen asti.

Nettikalentereissa on pahvisiin verrattuna ainakin yksi jännittävä etu: pikkutonttujen on helppo kurkkia luukkuihin etukäteen ilman että vanhemmat saavat tietää. Virtuaaliluukkujen aukomisesta kun ei jää jälkiä.

Päivän lehti

30.3.2020