Uutiset

Kalliomäen varovainen puheenvuoro

Noin kuukausi sitten valtiovarainministerin tehtävistä opetusministeriksi siirtynyt Antti Kalliomäki (sd.) ottaa Suomenmaan haastattelussa kantaa korkeakoulujen kehittämiseen. Kalliomäki raottaa näkemyksiään kutkuttavalla hetkellä, sillä yliopistojen rehtorit vaativat viime viikolla valtion tuottavuusohjelman toimeenpanon keskeyttämistä.

Kalliomäen puheenvuoroa ei voi hyvällä tahdollakaan suitsuttaa räväkäksi. Sen hän sentään sanoo ääneen, että yliopistojen ja korkeakoulujen tuottavuudessa ja kilpailukyvyssä on paljon parannettavaa. Kalliomäki jättää kuitenkin jokseenkin tarkasti kertomatta, kuinka hän haluaisi tätä ongelmaa ratkaista. Toivottavasti hän puhuu kieli keskellä suuta vain siksi, että on vasta aloittanut työnsä opetusministerinä.

Kalliomäki kiittelee nykyistä korkeakouluverkkoa. Hänen näkemyksensä mukaan koko maan kattavalla järjestelmällä on ollut merkittävä vaikutus taloudelliseen kasvuun. Ja kun Kalliomäki on tullut tähän johtopäätökseen, hän korostaa, ettei hyvää perintöä pidä hukata.

Korkeakoulujen verkolla on ollut aivan varmasti myönteinen vaikutus maamme kehitykseen, erityisesti juuri taloudelliseen kasvuun. Liioitteluun ei kuitenkaan pitäisi sortua, ei myöskään menneen ajan ihannointiin. Kyllä tieteellistä vapautta vaalivassa valtiossa pitää uskaltaa myös kysyä, kuinka monta yliopistokaupunkia Suomessa pitää olla.

Kalliomäki pompottelee ajatuksella onko edessä joidenkin yksiköiden lakkautus. Näköpiirissä olevien tosiasioiden valossa yksiköitä on pakko karsia. Kokonaan toinen asia on aikataulu: minkä hyvänsä yksikön lopettamisesta syntyy ankara meteli, mikä tapaa mutkistaa väistämättömienkin ratkaisujen tekoa.

Korkeakoulujen ja yliopistojen perimmäiset ongelmat ovat sekä valtion että korkeakouluväen tiedossa. Sietää muistaa yksin se, että nykyinen korkeimman opetuksen verkko on luotu toisenlaiseen, nykypäivän näkökulmasta sangen suljettuun maailman.

Muutoksen pakosta kielii Kalliomäen toistama vaatimus tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantamisesta. Suomi ei voi ummistaa silmiään myöskään siltä tosiasialta, että maailmanlaajuinen kilpailu opiskelijoista on kaiken aikaa kiihtymässä. Kielitaitoiseksi koulutetun suomalaisnuoren ei ole suinkaan pakko opiskella kotimaansa korkeakouluissa tai yliopistoissa.

Opetusministeri Kalliomäki puolustaa hallinnonalaansa kuuluvaa tuottavuusohjelmaa. Ainakaan näillä näkymillä hän ei siis aio suostua rehtoreiden vaatimukseen ohjelman keskeyttämiseksi. Päinvastoin hän tulkitsee tilannetta niin, että hänellä ja rehtoreilla on sittenkin yksi ja sama tavoite: työn laadun ja tulosten nostaminen.

Tuottavuusohjelma on lakkauttamassa 1 500 yliopistovirkaa 2006-2010. Tavoite on raju, joten on hyvin ymmärrettävää, että rehtorit haluavat painaa jarrua. Mutta miksi yliopistot ja korkeakoulut eivät olleet itse aloitteellisia -ajoissa? Paljon puhutussa korkeimman opetuksen ja tutkimuksen yhteistyössäkin päivän sana on ollut monessa tapauksessa mustasukkaisuus ja kateus.