Uutiset

Kallis ja silti järkevä ratkaisu

Laajennettu euroryhmä pääsi maanantaina – pitkän ja kovan väännön jälkeen – yksimielisyyteen Euroopan pysyvästä kriisirahastosta.

Myös maailmantalouden tärkeä tuore kirjainyhdistelmä on EVM eli Euroopan vakausmekanismi. Talouden vakautta ja turvaa pönkittävän koneen on määrä pyörähtää käyntiin kesällä vuonna 2013.

Ratkaisu on suuri. Tästä syystä on johdonmukaista kysyä, onko se perusteltu ja ennen muuta mikä on Suomen osuus eurooppalaisen talouden uudessa järjestelyssä.

EU:n talouskomissaari Olli Rehn korostaa, että markkinoille on nyt selvää, missä mennään: euroalue pystyy toimimaan. Rehn on arvioineen varmasti oikeassa – tuskin vielä auki olevat yksityiskohdat pystyvät lankoja sotkemaan.

Tässä kohtaa on hyvä vilkaista euroalueen talouden lähihistoriaa. Se ei ole kaunista katseltavaa, sillä vaarallisen monet eurooppalaiset sotkivat itse asiansa.

Surullisin esimerkki on Kreikka, jonka taloudenpitoa on arvosteltu – eikä valitettavasti perusteitta – suureksi eurooppalaiseksi petokseksi. Vastuu oli valtion johdon, laskua maksaa parhaillaan Kreikan kansa.

Irlannissa puolestaan päästettiin irti pankkien ja bisnesmaailman ahneimmat ja synkimmät voimat. Pankit veivät, valtiojohto vikisi ja lopputulos on edelleen masentava.

Eurooppalaista yhteistyötä oli pakko tiivistää ja talouskuriin kirjoittaa uudet pelisäännöt, koska yksittäiset valtiot eivät kantaneet talousasioista vastuuta.

EVM on euroalueelle kallis ratkaisu, mutta ei sille ole tarjolla kovin kummoisia vaihtoehtoja. Ja myös eurooppalaisessa politiikassa toteutuu se, mistä yhteisessä pöydässä kyetään sopimaan!

Kalleus on tässäkin tapauksessa suhteellinen käsite, sillä EVM on eurooppalaista talousaluetta ja sen kasvua kiihdyttävä järjestely.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) myöntää Suomen taakan painon. Suoraa käteistä rahaa Suomesta siirtyy EVM:lle 1,44 miljardia euroa ja koko vastuuosuus on yli 12,5 miljardia euroa.

Kuinka suurilla summilla EVM joutuu rahoittamaan aikanaan kriisimaiden talouksia, siihen luotettavan vastauksen antaminen on vaikeaa.

Suomen ja EU:n suhteesta on tullut huhtikuun eduskuntavaalien teema ja tikun nokkaan nousee ilmeisesti myös EVM vastuineen. Suomi on osa EU:ta, joten lähtökohta keskusteluille on terve.

Vaalipuheissa suhteellisuudentaju tahtoo jäädä sivurooliin. Maan hallitusta – varsinkin pääministeri Mari Kiviniemeä (kesk.) ja Jyrki Kataista – on grillattu jalat irti maasta EU-politiikalla.

Suomi on pieni EU-maa, tämä olisi paikallaan muistaa. Eurooppalaisen yhteistyön nuotteja ei kirjoiteta Helsingissä, vaikka puheista näinkin voisi joskus päätellä.

Suomen historiasta löytyy aika, jolloin olimme yksin ja irti Euroopasta. Asiat olivat silloin paljon huonommin kuin nyt.