Kolumnit Uutiset

Känkkäränkkä pesii kaupungintaloilla

Ennen vain lapsia riitelemään yllyttänyt Känkkäränkkä on laajentanut asiakasrajapintaansa. Se on pesiytynyt jo moniin kaupungintaloihin sekoittamaan asioita ja riitelyttämään ihmisiä.

Muun muassa Nokia, Heinola, Forssa, Riihimäki ja valitettavasti myös Hämeenlinna ovat joutuneet isännöimään tätä kiusankappaletta.

Nokian kaupunginjohtaja sai lähteä ja Heinolassa yritetään samaa. Siellä on edistytty sen verran, että kolme keskeistä vaikuttajaa, mukana kaupunginhallituksen puheenjohtaja, on erotettu valtuustoryhmästään ja saman tien puolueestaan.

Forssassa on haku päällä, ja jo sijaishallitsijoista syntyi verraton farssi. Sijaisuudet vaihtelevat kulloisenkin poliittisen konjunktuurin mukaan, mutta jakolinja ei menekään puolueiden välillä vaan niiden sisällä.

Toraisan Forssan johtoon haki liuta kunnallisoppineita, mutta joukossa ei juuri alan huippuja ollut. Toki tyykikylä kaupunginjohtajan hakijoiden joukosta löytää, mutta varsinainen sateentekijä jää kyllä värväämättä.

Riihimäen johtokaksikon eripura tuli pintaan äskettäin ja nyt johtavat kunnallispoliitikot yrittävät tasoitella voimakastahtoisten miesten riitoja.

Hämeenlinnassa puolestaan arvuutellaan jo viikoittain, sylkäiseekö politiikan apparaatti oikaisuvaatimuksia, valituksia, eriäviä mielipiteitä, tutkintapyyntöjä, rikosilmoituksia vai kanteluita. Ei hyvältä näytä, vaalikausikin on vasta aluillaan.

Mikä piru kuntaväkeen on mennyt? On varmasti totta, että paineita riittää. Vakaat olot ja vähäinenkin ennustettavuus päättyi vuonna 2005, kun silloinen hallitus käynnisti Paras-hankkeen, kuntien palvelurakenteiden uudistuksen.

Sen jälkeen Suomen kuntien mannerlaatat eivät ole rauhoittuneet, vaan muutoksesta ja epävarmuudesta on tullut pysyvä olotila.

Nykyinen hallitus on tehnyt parhaansa, että järistykset jatkuvat. Richtereitä on tullut kosolti lisää sote-uudistuksesta ja jatkuva, kaiken hiivuttava rahapula syö kovaakin miestä.

Kitkatta ei kaupunginjohtajilta ole sujunut myöskään johtavien kunnallispoliitikkojen opettaminen sisäsiisteiksi. Äänestäjät eivät aina tuota kelpo ainesta päättäjiksi.

Valtuustojen takarivin Taaveista ei johtajille ole haittaa. Heille riittää jo osallisuus siitä, kun pääsevät edes takapiruina seuraamaan isoisten vääntöjä ja äänestämään niin kuin käsketään.

Marssijärjestyskään ei ole joka paikassa selvillä. Voimakastahtoiset puheenjohtajat eivät päästäisi virkamiehiä hyppimään nenilleen. Kaupunginjohtajilla on puolestaan vaikeuksia sopeutua vain harmaiksi esittelijöiksi.

Kun johtajia haetaan, heidät testataan ja vahvat johtajat ovat suosiossa. Kun samaan kaupunkiin sattuu työpariksi kaksi suuriegoista virkamiestä, on selvää, ettei pienen kaupungin pieneen kaupungintaloon sovi kahta samanlaista ja sitten räjähtää.

Riidoissa ei ole kyse aatteiden palosta, rintamalinjat eivät mene maailmankatsomusten mukaan. Asiatkaan eivät riitele, vaan ihmiset, mikä on erityisen tuhoisaa ja surullista.