Uutiset

Kansa hyväksyisi vyönkiristykset

Suomalaiset suhtautuvat realistisesti maan taloustilanteeseen. Helsingin Sanomien teettämässä tutkimuksessa vain kuusi prosenttia oli sitä mieltä, ettei eurokriisi vaadi vyönkiristystä.

Tulos kertoo samalla, että suomalaiset seuraavat tarkasti talouspolitiikkaa ja ennen niin etäiset EU-asiat ovat tulleet päivittäiseksi pohdinnan aiheeksi.

Suomalaisten ominaispiirteisiin kuuluu tai on ainakin kuulunut vastuullinen suhtautuminen asioihin. Vaikeassa tilanteessa on löydetty yhteinen tahtotila ongelmien ratkaisemiseksi.

Tutkimuksen tuloksista saa sen vaikutelman, että kansalaiset ovat poliitikkoja valmiimpia kipeisiin ratkaisuihin.

Jyrki Kataisen johtama hallitus teki ensi vuoden budjetin kieli keskellä suuta. Varovaisuus leimasi niin veronkorotuksia kuin leikkauksiakin.

Tapahtumat työmarkkinoilla kulkevat eri tahtiin kansalaistuntojen kanssa. Keskitetty ratkaisu kariutui, vaikka työnantajat tarjosivat kahden vuoden sopimukseen yli neljän prosentin kokonaiskorotusta.

Tuon päälle olisi vielä tullut Kataisen lupaama tuloveron alennus. Jos tuloveron alennus olisi ollut esimerkiksi prosenttiyksikkö läpi taulukon, olisivat reaalipalkat nousseet.

Se olisi ollut hyvin kohtuullista ajankohtaan nähden. Pitää muistaa, että tätä kierrosta ennen palkankorotukset ovat olleet monia prosentteja, vaikka tuloverotaulukoita on jatkuvasti korjattu alaspäin.

Taantumavuonnakin reaalipalkat nousivat reippaasti.

Tunnelmat työmarkkinoilla ovat muuttuneet perusteellisesti muutaman viime vuoden aikana. Nyt ei enää tuijoteta yhteiseen hyvään vaan etusijalla ovat korotusprosentit.

Vielä 1990-luvun lopulla edettiin lähes nollatason korotuksilla ilman työtaisteluja, vaikka bruttokansantuote kasvoi viiden prosentin vuosivauhtia. Tuolloin oli lama takana ja konsensuksen hengessä päätettiin nostaa Suomi suosta.

Tilanne on kuitenkin monessa suhteessa aikaisempaa vaikeampi. Liittotason ratkaisuissa korotushaitari repesi pahasti. Esimerkiksi sopimuskierrosten avaajana ollut metalli on saanut tyytyä selvästi muita matalampiin korotuksiin. Julkinen sektori sai lähes tuplakorotuksia metalliin nähden.

Nyt rautakourat, ja miksei koko teknologiateollisuus, haluavat kiriä jälkeenjääneisyyden kiinni.

Konsensuksen syntymistä haittaavat myös suurten yhtiöiden ylimmän johdon optiot ja huimat korotukset. Yhä vaikeampi on puhua yhteisessä veneessä olemisesta.

Tilannetta eivät paranna myöskään tehtaiden sulkemiset ja tuotannon siirtäminen halpapalkkamaihin.

Sopii kuitenkin kysyä, kuinka paljon palkkakilpailussa on kyse liittojen ja liittojohtajien välisestä kilvoittelusta.

Tyytyisivätkö kansalaiset sittenkin vähempään yhteisen edun nimissä? HS:n kyselyn perustella näin voi ainakin päätellä.