Uutiset

Kansakunnan pojista ja tyttäristä

Ajan kulumisen näkee siinäkin, että vanhat tutut häipyvät pikkuhiljaa televisiosta eläkkeelle. Pian on toimittaja Mirja Pyykön vuoro lähteä.

Syksyllä TV1:ssä alkoi hänen viimeinen haastattelusarjansa Kansakunnan perilliset. Nimeltään mahtipontisessa sarjassa kuuluisien vanhempien jälkeläiset, lapset tai lastenlapset, kertovat vanhempiensa tai isovanhempiensa elämästä.

Ainakin minut sarja sai lopulta mukaansa, vaikka ensivaikutelma oli todella tönkkö. Suljin tv:n kesken katsomisen, kun Akseli Gallen-Kallelan taidehistorioitsija-pojanpoika puhui isoisästään jäykästi kirjakielellä juuri niin, kuin taidehistorioitsija puhuisi kuulusta taiteilijasta.

Onneksi eksyin kuitenkin uudelleen sarjan pariin, sillä se on tarjonnut myös mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä hetkiä.

Ohjelmat ovat olleet aika eritasoisia – usein haastateltavien takia. Jotkut ovat osanneet kertoa vanhemmistaan persoonallisesti, mukaansatempaavasti ja jopa hauskasti. Toisia haastattelija on saanut johdatella ja lypsää, ja sittenkin heiltä on irronnut vain lyhyitä vastauksia.

Aikahaitari on ollut vaikuttava. Haastateltavina on ollut yhä elävien tai melko äskettäin kuolleiden merkkimiesten tai -naisten lapsia, ja mutta myös jo 1800-luvun puolella vaikuttaneiden taiteilijoiden lapsenlapsia. Esimerkiksi Juhani Ahon ja Venny Soldan-Brofeldtin pojantytär Claire Aho-Brofeldt oli kiintoisa haastateltava, vaikka Pyykkö kyselikin häneltä mahdottomia (Claire A-B:n olisi pitänyt analysoida isovanhempiensa aviosuhdetta, vaikka hän on syntynyt Juhani Ahon kuoleman jälkeen!)

Kiintoisia tietoja on tullut esiin monista kuuluisuuksista. Edvin Laine hoiti perheen kauppa-asiat silloinkin, kun Tuntemattoman sotilaan kuvaukset olivat kiivaimmillaan. Tauno Palo oli Jukka-Pekka Palon mukaan hurmuri vain valkokankaalla – oikeassa elämässä hän ei ollut mikään naistenmies.

Suorastaan pala kurkussa seurasin Timo K. Mukan tyttären ja sisaren haastattelua. Aikaa on kulunut neljäkymmentä vuotta, mutta kirjailijan saama epäoikeudenmukainen kohtelu tuntuu yhä käsittämättömältä. Väärältä tuntui tietysti sekin, että Mukan kaltaisen lahjakkuuden piti kuolla jo 28-vuotiaana.

Haastattelusarja on tuonut esiin myös erikoisia perhekuvioita. Timo Sarpanevalla oli tavallaan kaksi perhettä, ja Pyykkö oli saanut haastateltavakseen yhden pojan molemmista. Yllättäen nämä miehet olivat sitä mieltä, että vaikeinta oli ollut se, että heidän isänsä oli työn takia hyvin paljon poissa kotoa – ei siis se, että isällä oli ollut toinenkin perhe.

Ohjelmassa kerrottiin myös Festivo-kynttilänjalan tarina. Yleensä Sarpanevan muotoilutyön lähtökohtana oli taiteellisuus. Mutta Festivon Sarpaneva suunnitteli siksi, että Iittalan lasitehtaalla meni huonosti ja se tarvitsi tuotteen, joka varmasti myisi hyvin.

Minun silmissäni Festivo näyttää nyt entistä paremmalta.

—————

Äläys:

Minun silmissäni Festivo näyttää nyt entistä paremmalta.

Päivän lehti

1.4.2020