Uutiset

Kansalaisaloite nollatuntisopimusten kieltämiseksi eduskunnan käsittelyssä

Vuonna 2012 Anna Vehkaperä haki työtä kivijalkamyymälästä. Hän oli laskenut, että tullakseen toimeen hän tarvitsisi vähintään kymmenen tuntia töitä viikossa.

Töiden lisäksi hän opiskeli, joten kokopäivätyölle ei ollut tarvetta.

Työpaikkahaastattelussa hän sanoi vähimmäistuntitoiveensa suoraan, muuten hän ei työpaikkaa ottaisi. Pari viikkoa työpaikan vastaanottamisen jälkeen oli aika allekirjoittaa työsopimus.

– Työsopimuksessa luki, että tunteja olisi 0–160 kuukaudessa. Kysyin, että mikähän tämä homma on, kun haastattelussa oli puhuttu toista. Minulla oli kuitenkin työpaikka, ja se tuntui mukavalta, joten allekirjoitin sopimuksen, Vehkaperä sanoo.

Aluksi työtunteja jaettiin tasapuolisesti kahden muun myyjän kanssa. Jossain vaiheessa työtunteja oli niin paljon, että Vehkaperä keskeytti silloiset opintonsa.

Työpaikan ensimmäiset ongelmat alkoivat, kun toinen liikkeen myyjistä alkoi opiskella.

– Opiskelut aloittanut työntekijä saneli suoraan, mitä vuoroja tekee ja mitä ei. Me muut saimme sen, mitä jäi jäljelle.

Vehkaperä otti asian puheeksi lähimmän esimiehensä kanssa.

– Esimieheni sanoi suoraan, ettei minun pitäisi soittaa asiasta pomolle. Esimieheni uhkaili ja sanoi, että minun on vain toteltava, jos ylipäätään haluaisin vielä työtunteja.

Tilanne jatkui ennallaan, mutta Vehkaperä oli motivoitunut työstään. Töitten ohella hän itse suoritti myynnin ammattitutkinnon. Siitä alkoivat uudet ongelmat.

– Tutkinnon jälkeen sain työtunteja todella vähän.

– Jos toivoin yhtä vapaata, se oli työtunneista pois.

Nollatuntityösopimus mahdollisti Anna Vehkaperän mielestä epäasiallisen kohtelun.

– Kun halusin, että vaikeat tilanteet ratkotaan ja käsitellään, minulle sanottiin, että työtunteja ei enää tarjota.

Työvoimakustannukset ovat työvoimavaltaisilla aloilla sangen suuret, muistuttaa EK:n asiantuntija Mika Kärkkäinen.

– Työnantajan näkökulmasta kysymys on siitä, että ihmisiä voidaan työllistää silloin, kun töitä on. Yrittäjä saa sillä vastikkeen maksamalleen palkalle, Kärkkäinen perustelee.

Julkisessa keskustelussa esiintyneitä ajatuksia esimerkiksi kuudentoista tunnin minimityöstä hän pitää ”erittäin huonona” ajatuksena.

– Ei ole työnantajalle kohtuullista, että hänen pitäisi maksaa tekemättömästä työstä.

Kärkkäinen muistuttaa, että kaikille nollasopimukset (EK käyttää termiä extratyöntekijä) eivät toki sovi.

– Heille, jotka haluavat tehdä sivutöitä, on tervetullut vaihtoehto että näitä vaihtoehtoja on työmarkkinoilla olemassa.

Vehkaperän ongelma johti siihen, että viime vuoden keväällä hän haki sairauslomaa työpaikalla pahaksi menneiden riitatilanteiden vuoksi.

Siihen loppuivat myös työt, eikä sairauslomailmoituksen jälkeen töitä ole tarjottu. Nyt Vehkaperä perää työnantajaltaan sairausajan palkkoja.

– Työnantajani alkoi väittää että olen itse irtisanonut itseni. Näin en kuitenkaan ole tehnyt.

Päivän lehti

31.5.2020