Kolumnit Uutiset

Kansallistunne on taitolaji

Satuin joitakin vuosia sitten vastaamaan toimituksen puhelimeen, kun eräällä entisellä hämeenlinnalaisella oli asiaa Hämeenlinnan lyseoon liittyen.

Soittaja oli Paavo Noponen. Selostajalegenda oli kohteliaan kollegiaalinen, puhelimitsekin itse herrasmiehisyys.

Ylen Elävä arkisto on aarreaitta etenkin parantumattomalle urheilunostalgikolle. Siellä elävät edesmenneen Noposenkin selostukset.

Paavo Noponen oli urheiluselostaja, mutta ennen kaikkea hän oli sanataitelija, suomalaisuuden tulkki.

Varmaan pitäisi etenkin näin hävyttömän julkisesti varoa ylenmääräisiä kansallistunteen ilmaisuja, kuten Noposenkin piti varoa vasemmistojohtoisessa reporadiossa eli Suomen Yleisradiossa 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Hän ei kuitenkaan uhallakaan varonut.

Suomen ja Kuusamon Erä-Veikkojen Susi-Kalle, Kalevi Oikarainen voitti Ylä-Tatran kisoissa Neuvostoliiton Vjatseslav Vedeninin ja DDR:n Gerhard Grimmerin 50 kilometrin hiihdossa. Pieni Suomi näytti kerrankin kaapin paikan sosialistimaille.

Tuota hiihtoa Noponen ei sattuneesta syystä selostanut.

En nyt syytä Anssi Kukkosta ja Seppo Kannasta suomettumisesta, mutta kyllä Kukkosen selostus hiihdon ratkaisuvaiheista on varovaista. Onneksi Seppo Kannas hihkaisee voiton varmistuttua: ”Eläköön Suomi!”

Tunsin tuolloin 9-vuotiaan pikkupojan varmuudella suksenpohjissani, että Susi-Kallen voitolla oli valtaisa merkitys koko Suomelle.

Kansallistunne oli tuolloin ja on edelleenkin taitolaji, joka sopii kenties parhaiten juuri aidoille ja rehellisille pikkupojille.

Vaatimaton (ns. aikuinen) suomalainen sanoo korkeintaan, että Suomi on olosuhteisiin nähden ja vähintäänkin useimpiin muihin maihin verrattuna suhteellisen hyvä paikka asua ja elää. Sitten ovat kuitenkin ne hallituksen leikkaukset.

Sanottaisiin suoraan, miten asia on: Suomi on paras maa maailmassa.

Toivoisin vilpittömästi pian 99-vuotiaassa Suomessa, ettei kansallistunnetta tai etenkään suomalaisuuden symboleita karsinoitaisi jonkin erillisryhmän omaisuudeksi. Jos näin tehdään, niin se on törkeä varkaus, joka kohdistuu kansalliseen, yhteiseen ja erittäin arvokkaaseen omaisuuteen.

Suomen lippu (juoksupaitani) hihassa ei kerro mistään muusta kuin kansallisuudestani, josta olen ylpeä ja siitäkin useimmiten ruotsalaisille.