Uutiset

Kansan ääni on riitasointuja

Populistit esiintyvät auliisti ja valheellisesti kansan äänenä.

Esimerkiksi demareiden tämänvuotinen vaalislogan ”kansan edustaja” oli pöyristyttävän ylimielinen. Myös perussuomalaiset kaappaavat mielellään niin sanotun kansan työkalukseen.

Keitä he todella edustavat, populistit? Mikä on kansa, jonka meidän pitäisi uskoa seisovan heidän takanaan?

Tarkastellaan lukuja.

Eduskuntavaaleissa on noin 4,4 miljoonaa äänioikeutettua. Tätä kirjoitettaessa vaalien tulos ei ollut vielä tiedossa, mutta vaaleissa tapaa äänestää noin 70 prosenttia äänioikeutetuista eli suunnilleen kolme miljoonaa ihmistä.

Jos perussuomalaisten kannatus oli niin suuri kuin hurjimmat gallupit ennustivat – noin 24 prosenttia – heitä äänesti suunnilleen 720 000 suomalaista. Luku on noin 16 prosenttia kaikista äänioikeutetuista.

Jos 84 prosenttia äänioikeutetuista eli lähes kaikki ovat eri mieltä tietyn puolueen kanssa, vain vakava harhaisuus tai kopea ylimielisyys voi saada puolueen kuvittelemaan itsensä kansan ääneksi.

Sama matematiikka pätee kaikkiin puolueisiin, eikä täsmällisillä kannatusprosenteilla ole merkitystä. Tärkeintä on ymmärtää, että suosituinkin puolue edustaa vähemmistöä.

Kansan tahdosta puhuminen on todellisuuden latistamista. Ei ole mitään kansaa. Ei ole yhtenäistä kulttuuria, yhtä suomalaisuutta. On vain valtava joukko erilaisia vähemmistöjä, jotka yrittävät tulla toimeen keskenään.

Oletko koskaan yrittänyt laskea, moneenko vähemmistöön kuulut? Itse kuulun ainakin maahanmuuttajiin, uskonnottomiin, lapsettomiin, miehiin, 31-vuotiaisiin, työmatkapendelöijiin ja niihin, jotka ovat laulaneet Joel Hallikaisen
Kuurankukan karaokessa useammin kuin kerran.

Kun määrittelemme riittävän hienojakoisesti, jokainen kuuluu vähemmistöön.

Joten vielä kerran: missä on kansa, jota puolueet väittävät edustavansa?

Missä
on kansa, johon iltapäivälehdet aina vetoavat, kun muutama nettiurputtaja on tuohtunut milloin mistäkin joutavuudesta?

Kansa raivostui, huutavat lööppiotsikot tämän tästä. Kansa vaatii. Kansa tietää. Kansa sitä ja kansa tätä.

Kansaan vetoaminen on helppoa, koska se on oikeuttavinaan typerätkin pyrinnöt, väitteet ja vaateet.

Yhtä mieletöntä on puhua niin sanotuista tavallisista ihmisistä, joilla tarkoitetaan kaiketi kansaa yksilötasolla. Ketkä ovat tavallisia? Kenen elämä ja kokemus siitä olisivat verrattavissa yhdenkään toisen ihmisen elämään ja kokemukseen?

On vaarallista asettaa itsensä ja samanmielisensä normiksi, olettaa kaikkien muidenkin elävän, ajattelevan ja tuntevan samoin – ja kuvitella omat ennakkoluulonsa totuuksiksi.

Siitä populismissa on kysymys. Sokeudesta. Umpimielisyydestä. Kyvyttömyydestä nähdä, tuntea ja ajatella toisin.

16 prosenttia suomalaisista ei ole kansa. 24 prosenttia suomalaista ei ole kansa. 50 prosenttia suomalaisista ei ole kansa.

Kansan ääni on riitasointuja. Se on vähemmistöjen ainaista kakofoniaa. Kansan näkemys on minun mielipiteeni ja sinun, joka ajattelet toisin.