fbpx
Uutiset

Kansan rakastama taide kelpaa jo salonkeihin

Naivistinen taide ei ole enää vain Enni Idin kaltaisten itseoppineiden taiteilijoiden temmellyskenttä, vaan yhä useammat naivistit ovat ammattitaiteilijoita. Samaan aikaan, kun taiteen taso on kohonnut, on lisääntynyt myös naivismin arvostus. Naivismi näyttäytyy nyt taidemuseoissa ja näyttelyissä, eivätkä kriitikot teilaa heti sen kansanomaista iloisuutta.

– Uskon ja toivon, että Suomeen saadaan pian naivistisen taiteen museo. Olisi jo aikakin, sillä meillä on korkealaatuisia taiteilijoita, hienoja kokoelmia ja kiinnostus naivismia kohtaan kasvaa koko ajan. Esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa naivistisen taiteen museoita on useita, Taidepisteen galleristi ja naivismin puolestapuhuja Kalevi Heinänen korostaa.

Kun Heinänen 30 vuotta sitten kiinnostui naivismista, oli tilanne toinen. Naivismilla oli kuvataiteen kentässä sama asema kuin Uuno Turhapuro-elokuvilla elokuvataiteen saralla. Kansa piti, mutta arvostusta oli turha anoa.

– Sain innostuksen naivismiin Nizzassa, kun kävin 80-luvun alussa sikäläisessä naivistisen taiteen museossa ja huomasin, ettei siellä ollut ainoatakaan pohjoismaisen taiteilijan työtä. Suutuin ja perustimme Suomeen naivistisen taiteen säätiön vuonna 1984.

Säätiö keräsi nopeasti laajan naivistisen taiteen kokoelman jonka 145 työtä lahjoitettiin lopulta Oulun taidemuseoon. Säätiö kuopattiin, mutta Heinäsen Taidepiste alkoi järjestää naivistisen taiteen kesänäyttelyjä Suomen eri puolilla. Lopulta kesänäyttelyt kotiutuivat 16 vuotta sitten Iittalan puukouluun.

– Viime vuonna Iittalassa oli kävijöitä 20 000. Jotenkin kuvaavaa on, että kun näyttely reilu kuukausi sitten avattiin, oli pihalla 550 ihmistä. Jouduimme jakamaan vuorolappuja, Heinänen iloitsee.

Naivistisen taiteen kerääjien määrä on kasvanut nopeasti. Suurimmat kokoelmat ovat Suomen Gallupin taidesäätiöllä sekä Liisa ja Reijo Jorosella.

Naivismi saa hyvälle mielelle

Värikkäänä ja hyväntuulisena pidettyä naivismia on Heinäsen mielestä vaikea määritellä. Hänen mielestään naivismi tekee katsojansa hyväntuuliseksi. Naivistit Iittalassa-näyttelyn kävijät ovat Heinäsen mukaan poikkeuksellisen hymyileviä.

– Naivismia ei voi vain päättää maalata. Se on elämänasenne, joka kumpuaa ihmisen sisältä ja joka tulee yleensä elämänkokemuksen myötä. Ehkä juuri siksi naivistit ovat yleensä iäkkäitä ihmisiä.

Vaikka naivismi onkin hauskaa, ei se keskity kuvaamaan elämän kepeyttä. Päinvastoin: naivismille olennaista on tarttua suuriin kysymyksiin, mutta kuvata niitä ketään syyllistämättä. Naivisti katsoo pulmia lapsen silmin.

– Meillä on poikkeuksellisen paljon persoonallisia tekijöitä. Täällä ei tehdä naivismia yhteen ja samaan muottiin, vaan annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Menot