Uutiset

Kansanmurhaajille kuuluu rangaistus

Kansanmurha pienessä keskiafrikkalaisessa Ruandassa järkytti 1990-luvun puolivälissä hirvittävällä raakuudellaan. Maailma heräsi pahasti myöhässä: kansainvälinen yhteisö ei pystynyt patoamaan murha-aaltoa – ja alusta alkaen on ollut selvää, ettei läheskään kaikkia syyllisiä saada koskaan oikeuden eteen vastaamaan teoistaan. Henkiin jääneiden uhrien jälkihoito on vielä vuosien jälkeenkin kesken.

Murhaajille kuuluu rangaistus ja sitä pitää luonnollisesti edeltää tyhjentävä selvitys syyllisyydestä tai mahdollisesta syyttömyydestä. Oikeudenmukaisiksi koetuilla rangaistuksilla voidaan ainakin teoriassa pyrkiä estämään vastaavat rikokset.

Samaisten 1990-luvun vuosien surullisimpiin historiankirjoihin kirjattiin Euroopassa Jugoslavian hajoamisen jälkeinen Bosnian sota ja sen etniset puhdistukset, joista viimeiset tuomiot ovat myös yhä lukematta.

Suomessa vangitun baptistipapin epäillään syyllistyneen joukkotuhontaan ja olleen johtamassa joukkomurhia Ruandassa. Tapaus on kuohuttava. Niin tutkinta kuin oikeuskäsittelykin ovat jäämässä ilmeisesti pääosin Suomen viranomaisten vastuulle.

Suomesta on Ruandaan pitkä matka, mutta ei siitä päästä mihinkään, että kansainväliset sitoumukset on täytettävä. Ei voi uskottavasti vaatia synkkiin sotarikoksiin syyllistyneiden tuomitsemista, jos talkoisiin ei osallistuta mukisematta. Kansainvälinen vastuu on kannettava, ja sillä on myös rahallinen hintansa. Sitä ei tässäkään tapauksessa pidä ensimmäiseksi taivastella. Kun ruandalaismies oleskelee maassa, on hän suomalaisten oikeuskäytäntöjen alainen.

Suomen, Ruandan ja YK:n viranomaisten on pystyttävä sellaiseen yhteistyöhön, että oikeus toteutuu eikä epäillyn oikeusturvaa loukata. Ruandalaispapin palauttaminen kotimaahansa ei pitäisi olla mahdotonta. Luonnehditaanhan tilannetta maassa tätä nykyä rauhalliseksi ja vakaaksi.

On lohdullista, että pakeneminen rikosnäyttämöltä ei ainakaan kaikissa tapauksissa avaa vakaviin rikoksiin syyllistyneille mahdollisuutta vältellä loputtomiin lain kouraa. Ruandalaispapin tapaus on kuitenkin vain yksi monista. Järjestelmällisen kansanryhmien välisen väkivallan uhreina kuoli Ruandassa arvioiden mukaan yhteensä jopa miljoona ihmistä, heidän joukossaan naisia, lapsia ja vanhuksia. Murhiin syyllistyneitä on tuomittu useissa Euroopan maissa. Miksi ei siis myös Suomessa?

Suomi huolehtii osuudestaan myös Bosnian sodan seurauksista. Viime viikolla tuotiin – ilmeisesti Kylmäkoskelle – vankeusrangaistustaan kärsimään Srebrenican joukkomurhista tuomittu Momir Nikolic.

Kaksi tunnetuinta sotarikoksista epäiltyä serbijohtajaa Radovan Karadzic ja Ratko Mladic pakoilevat yhä vapaalla jalalla. Myös heidät on saatettava tuomiolle, jotta kansainvälisellä oikeudella olisi uskottavuutta. Sopivin selli kaksikolle saattaisi kansanomaisen oikeustajun mukaan olla bosnialainen vankila, mutta ei sentään todennäköisin.

Ruandalaispapin

palauttaminen kotimaahansa

ei pitäisi olla mahdotonta.

Päivän lehti

25.5.2020