Julkaistu: 26.05.2013 04:00
-
Päivitetty: 26.05.2013 07:57

Hymypatsas on suositumpi kuin koskaan

  • Hymypatsas on hyvän toveruuden kilvan symboli. Patsaita jaetaan alaluokilla. Saaja valitaan oppilasäänestyksellä. Jaettu vuodesta 1954 lähtien.
    Hymypatsas on hyvän toveruuden kilvan symboli. Patsaita jaetaan alaluokilla. Saaja valitaan oppilasäänestyksellä. Jaettu vuodesta 1954 lähtien.
Kuvanveistäjä Heikki Niemisen vuosina 1953 ja 1954 muovaamat pienet hymypoika- ja hymytyttöpatsaat lienevät Suomen levinneimmät veistokset. Sellainen löytyy kymmeniltä tuhansilta suomalaiselta.
 
Alunperin hymypojan oli ajateltu keräävän varoja lahjakkaiden, varattomista perheistä tulevien lasten opintostipendeihin ravintolalaskujen yhteydessä. Kun asiakas pyytäisi laskua, tarjoilija kysyisi "Hymyllä vai ilman", ja valitessaan hymyn kuittiin lisättäisiin iloiset pojankasvot sekä pieni lisämaksu. Kampanjaa katsottiin kuitenkin pahalla, sillä ravintoloissa käytetään myös alkoholia.
 
Opintorahayhdistysten tuen yliasiamies Pentti K. Vilppula teetti Niemisellä myös pienoispatsaan. Tämä ontto kipsipää kädessään hän kääntyi Opettaja-lehden päätoimittajan Antti Henttosen puoleen. Toiveena oli saada veistos koulujen kilpailujen palkinnoksi.
 
Henttonen päätti siltä istumalta, että siinäpä on oiva palkinto oppilaiden käyttäytymiskasvatuksen tehostamiseksi.
 
- Patsaan piirteet muistuttivat silloin kolmevuotiasta poikaani. Ne vetosivat, Henttonen, 92, muistelee.
 
Syntyi Hyvän toveruuden kilpa, jossa luokkatoverit äänestävät keskuudestaan hymypojan tai -tytön. Samalla äänestäminen toimii pienenä demokratian oppituntina, Henttonen suunnitteli.
 
Määriteltiin hyvän toverin kriteerit: reipas, rehti ja ryhdikäs. Ehdolla oli myös koulumenestykseen ja lahjakkuuteen viittaavia mainintoja, mutta nämä jäivät pois jotta jokainen lapsi olisi kilvassa tasaveroinen.
 
 
 
Jos tänä päivänä ollaan huolissaan nykylapsien käytöksestä, oli tilanne sama 1950-luvun alussa.
 
- Piti saada jotain koulujen ja kotien kasvatuksen tueksi. Isät olivat olleet vuosia sodassa, minkä jälkeen työelämä ja jälleenrakennus veivät heidän aikansa kokonaan. Myös äidit olivat raataneet raskaasti, lisäksi heillä oli lapset vastuullaan.
 
Liian moni lapsi joutuu myös tänä päivänä palaamaan koulun jälkeen tyhjään kotiin, Henttonen toteaa.
 
- Yksi syy on vanhempien juoksu rahan perässä. Kun lapsilla ei ole valvojaa, ulkopuoliset "kasvattajat" ovat voimistuneet, Henttonen viittaa internetiin ja väkivaltaviihteeseen.
 
Henttonen on seurannut huolestuneena uutisointia lasten ja nuorten pahoinvoinnista sekä koulujen järjestyshäiriöistä. Voisiko Hyvän toveruuden kilvan jotenkin nykyaikaistaa auttamaan koulumaailmaa tämän päivän ongelmissa, Henttonen miettii.
 
- Se voisi olla tarpeen.
 
 
 
Vaikka kilvan kehittämishetkellä ajatus ei ollut päällimmäisenä mielessä, on Henttonen myöhemmin rinnastanut Hyvän toveruuden kilvan aseveljien toveria ei jätetä -henkeen. Hän on talvi- ja jatkosotien veteraani.
 
- Kilpa on sen aatteen sovellutus kouluikäisille.
 
Opetusneuvoksen arvonimen elämäntyöstään saanut Henttonen tunnetaan lukuisista ansioista, mutta moni tuntee hänet nimenomaan Hymykilvan "isänä". Myös yllättävissä tilanteissa: eräissä taloyhtiön talkoissa naapurin intialaistaustainen tyttö kiitti kilvasta ja kertoi valinnastaan luokan hymytytöksi.
 
Henttonen laskeekin Hyvän toveruuden kilvan toiseksi elämänsä kahdesta merkittävimmästä saavutuksesta. Toinen on kansainvälistä kiitosta saanut peruskoulu-uudistus, jonka toteuttaneen eduskunta-aloitteen tekstin hän kirjoitti tutulle kansanedustajalle.
 
Tänä vuonna hymypatsaat jaetaan jo 59. kerran. Patsaat välittävän Kerhokeskuksen mukaan hymypatsaiden suosio on 2000-luvulla ollut suurempi kuin koskaan. Tänäkin keväänä hymypatsas jaetaan jälleen noin 8000 lapselle.
 
- Yllättävän hyvän vastaanoton kilpa sai, en olisi osannut odottaa, Henttonen myhäilee.
 
 
 
Mitä hymypojista ja -tytöistä tuli isona? Lue lisää aiheesta sunnuntain Hämeen Sanomista!
Katja Ojala asioi Forssan Terveystalolla tällä kertaa päivystysluonteisella ajalla, eikä muistutusviestiä tästä syystä tarvittu. Monesti se on kuitenkin pelastanut unohdukselta. Ojalan otti vastaan sairaanhoitaja Camilla Rautanen.  Kuva: Tapio Tuomela

Yksityisestä terveydenhuollosta tutut tekstiviestimuistutukset laajenevat enenevissä määrin myös julkiselle puolelle.Perusterveydenhuollon ajoista muistutuksen on saattanut saada jo pitkään, mutta tämän vuoden puolella käytäntö on monin paikoin laajentunut myös erikoissairaanhoitoon. Esimerkiksi Kan

Lorna Culverwell on kerännyt neljän vuoden aikana yli 37 000 hyttystä ympäri Suomea. Repussa kulkeva hyönteisimuri herättää ihmetystä ohikulkijoissa. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen

Hattulalaisen Lorna Culverwellin työmaana on koko Suomi ja työvälineenä hyönteisimuri.Culverwellin kenttätyön ansiosta Suomen hyttyslajien listalla on nyt 41 lajia aiemman 38:n sijaan.Hän valmistelee väitöstutkimustaan Suomen hyttyslajistosta ja kartoittaa Suomessa eläviä hyttysiä.

Seppo Niemi-Nikkolan maitorekan takana on pieni kylmiö maitonäytteille. Maitokuski tekee osansa laadunvalvontaketjussa. Kuva: Krista Luoma

Kun Seppo Niemi-Nikkola aloitteli maitokuskina, maito haettiin tonkista laiturilta.Elettiin 1960-lukua. Niemi-Nikkolan isä, joka oli myös aikoinaan maitokuski, pyysi joskus poikansa apumieheksi keräilykierrokselle.- Isä tuli joskus herättämään, kun hänellä oli selkä kipeänä.

Diskosika Elektrus Erektus on valmis laajentamaan reviirinsä Keski-Eurooppaan. Kuva: Toni Rasinkangas

Kuka artisti saapuu omalle keikalleen varttia ennen h-hetkeä, on valmis lauteille viittä minuuttia ennen show'ta ja 10 minuuttia myöhemmin kääntää Corollansa nokan kohti kotia?Diskosika tietenkin. Hän, joka on esiintynyt Suomessa noin 100 kertaa ja tehnyt Baltiassa 15 keikan kiertueen.

Kuva: Jaakko Posti / Lännen Media

Turun saaristossa, Nauvon eteläpuolella sijaitsee Rockelholmin saari, jossa elettiin vielä 1960-luvulla vilkasta kalastajaelämää.Lapsuutensa saarella viettänyt Åsa Karlsson muistaa vielä tarkasti, kuinka siihen aikaan suurta herkkua, kampelaa, savustettiin.