Julkaistu: 01.12.2015 11:02

Litistetty tölkki harmittaa kerääjää

  • Riitta Poutun koirat Laku ja Mikke löytävät tyhjät tölkit myös puskista. Kolmikko partioi kolmesti päivässä Jukolan puistossa. Kuva: Toni Rasinkangas
    Riitta Poutun koirat Laku ja Mikke löytävät tyhjät tölkit myös puskista. Kolmikko partioi kolmesti päivässä Jukolan puistossa. Kuva: Toni Rasinkangas
  • Kolmevuotias basenji Mikke ei hauku, mutta osoittaa kyllä selvin elein, että tölkki on löytynyt. Kuva: Toni Rasinkangas
    Kolmevuotias basenji Mikke ei hauku, mutta osoittaa kyllä selvin elein, että tölkki on löytynyt. Kuva: Toni Rasinkangas

Jukolassa asuva Riitta Pouttu ulkoiluttaa kolmesti päivässä koiriaan Lakua ja Mikkeä. Joka kierroksella kolmikko myös kerää puistosta ja ojanreunoilta juomatölkkejä ja joskus myös -pulloja.

– Olen opettanut koirat etsimään sekä juomatölkkejä että metsästä kanttarelleja. Purkkien etsintä onnistuu paremmin, ja joka päivä löytyy kerättävää, Pouttu naurahtaa.

Se häntä harmittaa, että varsinkin nuorisolla on tapana rutata, potkia tai ajaa tölkit littaniksi mopolla. Sellaiset tölkit eivät kelpaa palautusautomaatteihin, eikä niitä nykyisin tunnuta enää huolivan myöskään kauppojen asiakaspalveluun.

– Kun palautus toimi vielä kaupoissa käsityönä, kassa tai asiakaspalvelu antoi maksun myös kolhiintuneista purkeista. Olen tätä asiaa kysynyt kauppiaaltakin. Hän sanoi, että jos he maksavat rutatuista tölkeistä pantin, menee se heidän omaan piikkiinsä.

Poutun mielestä tölkkien roskiin päätyminen on kierrätysmateriaalin tuhlausta.

– Eihän tämä maailman mittakaavassa ole iso asia, mutta mielestäni se on tyhmää. Kierrätys on ilmeisesti liian hyvässä mallissa, kun on varaa plokata iso määrä purkkeja keräyksestä pois. Jos kolmannes maastosta kerätyistä purkeista menee roskiin, kertyy siitä iso määrä alumiinia. Mielestäni sekin pitäisi saada kierrätykseen.

– Toivoisin, että kaupassa olisi edes automaatin luona erillinen keräyslaatikko niille purkeille, joita automaatti ei ota vastaan.

Pouttu arvelee, että jos omassa pihassa ei ole metallinkeräysastiaa, harva viitsii lähteä kiikuttamaan kauppaan kelpaamattomia löytöpurkkeja kauemmaksi. Tällöin ne päätyvät sekaroskikseen tai jäävät luontoon.

Luonnossa esimerkiksi auton yliajamasta tai lumiauran ruhjomasta purkista voi tulla esimerkiksi koirien tassuille vaarallisen terävä.

Syksyn lumeton aika on tölkinkerääjän kulta-aikaa. Silloin maastoon on viskottu erityisen paljon nuorison suosiossa olevia energiajuomatölkkejä.

– Luulen, että osasyynä on sekin, että vanhemmat sanovat, ettei sellaisia energiajuomia ostella. Nuoret ostavat silti, juovat ne jossakin puistossa ja heittävät tölkit pois.

Kun säät viilenevät, myös energiajuomatölkit vähenevät.

Oluttölkkejä löytyy ympäri vuoden, mutta Poutun mukaan esimerkiksi matkalla lähibaariin omaa oluttaan juoneet jättävät usein tölkin fiksusti esimerkiksi roskalaatikon päälle ehjänä ja siistinä. Siitä kerääjät saavat ne näppärästi noukittua mukaansa.

Riitta Pouttu kertoo keräilevänsä koiria ulkoiluttaessaan myös isoja roskia ja kaikenlaista muutakin puistoon unohtunutta tavaraa.

– Yllättävän paljon löytyy esimerkiksi vaatteita. Toppatakkeja, pipoja, kenkiäkin. Löytyneen takin esimerkiksi ripustin oksaan roikkumaan. Kun sitä ei viikkoon kukaan ollut hakenut, pistin sen pesuun ja vein Fidaan. Ei ole ihme, jos pulloja ja tölkkejä ei viitsitä toimittaa kierrätykseen, kun takkiakaan ei osu mukaan. HÄSA

Suomen Palautuspakkaus oy:n (Palpa) johtaja Tommi Vihavainen kiittelee, että Riitta Pouttu on hyvällä asialla.

Vihavaisen mukaan kaupan on lähtökohtaisesti otettava vastaan pantilliseksi tunnistettavat tölkit, vaikka ne olisivatkin vähän kolhiutuneita. Aivan litteäksi jyrättyjä tölkkejä hän ei tähän sarjaan laske.

Hän kuitenkin lisää, että jos palautettavia huonokuntoisia tölkkejä on isoja määriä, tulee kohtuullisuus vastaan.

– Tölkeistä palautuu kierrätykseen peräti 97 prosenttia. Niitä palautetaan 1,2 miljardia kappaletta vuodessa. Kun volyymit ovat näin suuria, meidän on pakko laskea pitkälti koneellisen laskennan varaan, Vihavainen kertoo.

Hämeensaaren Citymarketin kauppias Janne Itkonen kertoo, että pullojen ja tölkkien palautusjärjestelmä on vuosien saatossa kokenut melkoisen muutoksen. Nykyisin järjestelmä on täysin sähköinen.

– Palautuvat tölkit ovat pääsääntöisesti ehjiä, hän summaa.

Itkosen mukaan kauppakaan ei saa pahasti litistetyistä tölkeistä korvausta Palpasta.

– Palautuskone ottaa kyllä vastaan vähän kolhiintunuttakin tavaraa. Tölkithän tunnistetaan ean-koodista, hän muistuttaa.

Automaatio sanelee ehtoja

Valtioneuvoston asetuksen mukaan juomapakkausten vastaanotto, uudelleenkäyttö ja kierrätys on järjestettävä siten, että vähintään 90 prosenttia markkinoille saatettavien pakkausten määrästä palautuu kierrätettäväksi tai uudelleen käytettäväksi vuosittain.

Palpan mukaan tölkkien palautusprosentti on 97 prosenttia.

Palautusautomaatti tunnistaa pantillisen pullon tai tölkin vertaamalla sen viivakoodia ja muotoa palautusautomaatin rekisterissä oleviin tietoihin. Jotta tunnistus onnistuu, pantillisen pakkauksen tulee olla ehjä ja viivakoodin luettavissa.

Palautusautomaatti lajittelee pakkaukset. Mitä tarkemmin kierrätettävät materiaalit saadaan lajiteltua heti kierrätysprosessin alkupäässä, sitä vähemmän materiaalien puhdistamiseen ja lajitteluun tarvitaan aikaa ja rahaa myöhemmin.

Jos kaupassa ei ole palautusautomaattia tai se on rikki, kaupan on otettava manuaalisesti vastaan kuluttajalta pakkauksia, joista maksetaan pantti. Palpan kauppiasohjeiden mukaan nämä palautetaan erillisessä palautussäkissä. Säkkiin ei kuitenkaan saa laittaa rikkinäisiä tai litistettyjä tölkkejä, koska manuaalipalautukset käsitellään Palpassa automaattisella laskentalinjalla.

Pantilliset ja pantittomat tölkit ovat samaa materiaalia. Palpa onkin ohjeistanut laitevalmistajia ohjelmoimaan automaatit siten, että ne ottavat vastaan myös pantittomat, esimerkiksi laivamatkoilta tuotavat alumiinitölkit.

Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtajan Sari Raution elämässä on aina ollut paljon läheisiä ihmisiä ja tukiverkkoja. Nytkin hänen talossaan asuu kolme sukupolvea, kun äiti muutti paritalon toiseen päähän. Kuva: Pekka Rautiainen

Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio (kok.) on tottunut siihen, että elämässä tehdään paljon asioita ja että umpikujia ei ole. Elämäntapa juurtui häneen jo lapsuudenkodissa Pohjois-Suomessa.Oli sinänsä tragedia, että Raution äiti jäi nuorena leskeksi kahden lapsen kanssa.

Tero Suntialan ja Heidi Mehtovuoren maitotilan laidunnusalue on perinneympäristö. He saivat alueen ylläpitoon 1200 euron tuen sähkönsiirtoyhtiö Fingridiltä, jonka voimajohto kulkee sen yli. Kuva: Esko Tuovinen

Maanomistajat voivat nykyään saada perinneympäristönsä hoitoon Fingrid oyj:ltä rahallista tukea, mikäli heidän maillaan on yhtiön rakentama voimajohto.Perinneympäristö on perinteisten elinkeino- ja maankäyttötapojen muovaama luontotyyppi, jolla esiintyy uhanalaisia lajeja.

Kalvola-seuran puheenjohtaja Veikko Rantanen on loistava tarinankertoja. Hän on kerännyt seudun ihmisiltä kauhu- ja kummitustarinoita, joiden kertomiselle ei ole otollisemman nimistä paikkaa kuin Murhalampi. Myös Murhalammen nimellä on oma tarinansa, joka ajoittuu Isonvihan aikaan. Kuva: Esko Tuovinen

Kalvolassa eli 1900-luvun vaihteessa Iso-Otto. Paikkakunnan persoona, monitaitava mies. Yhteen aikaan hän toimi haudankaivajana, mutta lämpimän kesän takia työpäivät olivat uuvuttavia. Niinpä hän päätti kaivaa hautoja yöllä.Kylän pojat saivat loistoidean.

Kuvassa näyttelijät Ria Kataja ja Hanna Vahtikari. Kuva: Esko Tuovinen

Hämeenlinnan Uusi Kesäteatteri löi tänä vuonna aiemmat katsojaennätyksensä Juha Tapion hitteihin perustuvalla Kaksi puuta -esityksellään.Otto Kanervan ja Osku Valveen kirjoittama ja Kanervan ohjaama romanttinen komedia keräsi kesän aikana 20 700 katsojaa.