Julkaistu: 19.05.2017 15:38

Sotaorpojen yhdistys vie pienoisliput Hämeenlinnan sankarihaudoille kaatuneiden muistopäivänä

  • Seija Riikonen ja Pertti Hento viettävät sunnuntaiaamun Ahveniston hautausmaalla. Kaatuneiden muistopäivän kunniaksi jokaisen kiven läheisyyteen asetetaan pienoislippu. Kuva: Pekka Rautiainen
    Seija Riikonen ja Pertti Hento viettävät sunnuntaiaamun Ahveniston hautausmaalla. Kaatuneiden muistopäivän kunniaksi jokaisen kiven läheisyyteen asetetaan pienoislippu. Kuva: Pekka Rautiainen

Hämeenlinnalaiset Pertti Hento ja Seija Riikonen eivät kumpikaan muista isäänsä. Pertti Hento on ollut kuukauden ikäinen vauva, kun hänen isänsä kaatui talvisodassa helmikuussa 1940.

– Sen tiedän, että isäni ehti nähdä minut, mutta minulla ei tietenkään ole minkäänlaista muistikuvaa hänestä.

Seija Riikonen (o.s. Laakso) taas oli alle kaksivuotias ja keskimmäinen kolmesta sisaruksesta, kun hänen isänsä kaatui jatkosodassa kesällä 1944.

– Isä ja äiti menivät naimisiin juuri ennen talvisodan syttymistä vuonna 1939 ja isä kuoli juuri ennen rauhan tuloa, Seija Riikonen kertoo.

Hänelläkään ei ole muistikuvia isästään, kuten ei kahdella muullakaan sisaruksella.

Riikonen ja Hento ovat mukana Kanta-Hämeen sotaorpojen yhdistyksessä, joka toimii yhdyslinkkinä sodassa vanhempansa menettäneille. Kummankin äidit jäivät yksinhuoltajiksi pienten lasten kanssa.

Sotaorvot ovat vasta viime vuosina alkaneet kertoa kokemuksistaan isättöminä lapsina sodanjälkeisessä Suomessa. On puhuttu isän kaipuusta, joka on vaikuttanut koko elämään.

– Kyllähän varsinkin 1940-luvulla sotien jälkeen tuntui oudolta, kun muilla oli isä ja minulla ei. Tosin isättömiä oli toki muitakin. Mutta ei sellaista henkilöä oikein osaa kaivata, jota ei koskaan muista tavanneensa. Tilanne on varmasti ollut erilainen vanhemmilla lapsilla ja nuorilla, jotka muistivat isänsä, Pertti Hento sanoo.

Hän jäi kokonaan orvoksi vuonna 1957, kun hänen äitinsä kuoli.

– Hän kuoli suht nuorena myös, ja varmasti puolison menettämisen aiheuttama suru vaikutti siihen, Hento sanoo.

Seija Riikonen muistaa, että hänen äitinsä oli puolisonsa kuoleman jälkeen kotona ja elätti perheen muun muassa ompelutöillä.

– Niiden vuosien on täytynyt olla rankkaa aikaa kolmen pienen lapsen kanssa, hän sanoo.

Kaatuneiden muistopäivänä Riikosen ja Henton aamu on jo usean vuoden ajan alkanut Ahveniston hautausmaalla, ja mukana on myös Seija Riikosen puoliso Kalevi Riikonen. Sotaorpojen yhdistys on vuodesta 2013 vienyt pienoisliput jokaiselle muistokivelle ennen aamuyhdeksää.

Samoin tehdään Vanajan, Rengon ja Tuuloksen sekä Janakkalan ja Hausjärven sankarihaudoilla.

– Tämä on kaunis perinne, jota olemme halunneet jatkaa. Kun ensimmäisen kerran näin liput jokaisella hautapaadella, pidin näkyä todella kauniina, Seija Riikonen sanoo.

Hänen ja Pertti Henton isät on molemmat haudattu Ahveniston hautausmaalle, ja siksi he vievät lippuja nimenomaan Ahvenistolle. Lisäksi kummallakin on myös sukuhaudat Ahvenistolla, eli hautausmaalla tulee käytyä usein muulloinkin.

Hämeenlinnassa pienoislippujen viennin aloitti Ahveniston ja Vanajan sankarihaudoilla Hämeenlinnan seudun sotainvalidien naisjaosto vuonna 1997 eli 20 vuotta sitten. Janakkalassa liputuksen aloitti vuonna 2005 Janakkalan sotainvalidien naisjaosto.

Aluksi haudoille vietiin kovitetusta pahvista valmistetut liput, mutta sateella ne piti kerätä nopeasti pois tai liputuksesta jouduttiin kokonaan luopumaan. Siksi sotaorpojen yhdistys hankki säänkestävät liput kaupungin, seurakunnan ja paikallisten veteraani- ja reserviläisjärjestöjen sekä rotareiden tuella.

Janakkalassa sankarihautojen liputuksesta nykyisin huolehtivat partiolaiset, ja liput viedään sankarihaudoille myös itsenäisyyspäivänä.

Hämeenlinnassakin on jo mietitty, mikä taho perinnettä voisi jatkaa, kun sotaorvoilla ikä karttuu.

– Joko meidän lapsemme voisivat jatkaa tätä tai sitten esimerkiksi partiolaiset Janakkalan malliin, Seija Riikonen miettii.

Sankarihaudoilla on pienoisliput kaatuneiden muistopäivänä eli 21.5. kello 9-18. HÄSA

Katja Ojala asioi Forssan Terveystalolla tällä kertaa päivystysluonteisella ajalla, eikä muistutusviestiä tästä syystä tarvittu. Monesti se on kuitenkin pelastanut unohdukselta. Ojalan otti vastaan sairaanhoitaja Camilla Rautanen.  Kuva: Tapio Tuomela

Yksityisestä terveydenhuollosta tutut tekstiviestimuistutukset laajenevat enenevissä määrin myös julkiselle puolelle.Perusterveydenhuollon ajoista muistutuksen on saattanut saada jo pitkään, mutta tämän vuoden puolella käytäntö on monin paikoin laajentunut myös erikoissairaanhoitoon. Esimerkiksi Kan

Lorna Culverwell on kerännyt neljän vuoden aikana yli 37 000 hyttystä ympäri Suomea. Repussa kulkeva hyönteisimuri herättää ihmetystä ohikulkijoissa. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen

Hattulalaisen Lorna Culverwellin työmaana on koko Suomi ja työvälineenä hyönteisimuri.Culverwellin kenttätyön ansiosta Suomen hyttyslajien listalla on nyt 41 lajia aiemman 38:n sijaan.Hän valmistelee väitöstutkimustaan Suomen hyttyslajistosta ja kartoittaa Suomessa eläviä hyttysiä.

Seppo Niemi-Nikkolan maitorekan takana on pieni kylmiö maitonäytteille. Maitokuski tekee osansa laadunvalvontaketjussa. Kuva: Krista Luoma

Kun Seppo Niemi-Nikkola aloitteli maitokuskina, maito haettiin tonkista laiturilta.Elettiin 1960-lukua. Niemi-Nikkolan isä, joka oli myös aikoinaan maitokuski, pyysi joskus poikansa apumieheksi keräilykierrokselle.- Isä tuli joskus herättämään, kun hänellä oli selkä kipeänä.

Diskosika Elektrus Erektus on valmis laajentamaan reviirinsä Keski-Eurooppaan. Kuva: Toni Rasinkangas

Kuka artisti saapuu omalle keikalleen varttia ennen h-hetkeä, on valmis lauteille viittä minuuttia ennen show'ta ja 10 minuuttia myöhemmin kääntää Corollansa nokan kohti kotia?Diskosika tietenkin. Hän, joka on esiintynyt Suomessa noin 100 kertaa ja tehnyt Baltiassa 15 keikan kiertueen.

Kuva: Jaakko Posti / Lännen Media

Turun saaristossa, Nauvon eteläpuolella sijaitsee Rockelholmin saari, jossa elettiin vielä 1960-luvulla vilkasta kalastajaelämää.Lapsuutensa saarella viettänyt Åsa Karlsson muistaa vielä tarkasti, kuinka siihen aikaan suurta herkkua, kampelaa, savustettiin.