Julkaistu: 02.07.2017 17:17
-
Päivitetty: 02.07.2017 18:08

Arvio: Guns N’ Rosesin ruuti oli kuivaa – Kantolassa nähtiin vuoden kovin kiertue

  • Axl Rose ja basisti Duff McKagan. Kuva: Pekka Rautiainen
    Axl Rose ja basisti Duff McKagan. Kuva: Pekka Rautiainen
  • Slash piiloutui tutusti kiharapilven ja silinterin taakse. Soolot irtosivat sujuvasti. Kuva: Pekka Rautiainen
    Slash piiloutui tutusti kiharapilven ja silinterin taakse. Soolot irtosivat sujuvasti. Kuva: Pekka Rautiainen
  • Axl Rosen ääni ei ehkä yllä aivan takavuosien hysteerisen kirkumisen korkeudelle, vaikka mies olikin vaikuttavassa vedossa. Kuva: Pekka Rautiainen
    Axl Rosen ääni ei ehkä yllä aivan takavuosien hysteerisen kirkumisen korkeudelle, vaikka mies olikin vaikuttavassa vedossa. Kuva: Pekka Rautiainen
  • Illan lämppärit hoitivat osuutensa viihdyttävästi. The Darknessin stadionrock huusi valoja, savua ja ilotulitteita, jotka oli Kantolassa säästetty itseoikeutetusti illan pääesiintyjälle. Energisestä vedosta huolimatta laulaja Jonathan Hawkinsin välispiikeistä ja olemuksesta huokui pieni turhautuminen lämppäribändin asemaan. Kuva: Pekka Rautiainen
    Illan lämppärit hoitivat osuutensa viihdyttävästi. The Darknessin stadionrock huusi valoja, savua ja ilotulitteita, jotka oli Kantolassa säästetty itseoikeutetusti illan pääesiintyjälle. Energisestä vedosta huolimatta laulaja Jonathan Hawkinsin välispiikeistä ja olemuksesta huokui pieni turhautuminen lämppäribändin asemaan. Kuva: Pekka Rautiainen

Guns N' Roses räväytti lauantaina Kantolassa sellaisen setin, että suurin osa 55 000:sta pääsylipun ostaneesta antoi varmasti anteeksi keikan myöhästymisen tunnin ilmoitetusta aloitusajasta.

Yhtye osoitti, ettei Not In This Lifetime -kiertue ole turhaan tämän hetken rahakkain maailmaa kiertävä rockin mammuttishow.

 

Lavalla nähtiin räväkkä, tunteikas ja suoraviivainen show, jossa oli pompöösiä stadionpöhötystä kiitettävän vähän. Yhtye ripotteli vuorotellen räväkän Appetite for Destruction –debyytin materiaalia, Use Your Illusion -aikakauden mahtipontisuutta ja Chinese Democracyn (CD) kappaleita. Kokonaisuus täydennettiin pakollisilla, onneksi inhimillisen lyhyinä pysyneillä soolo-osuuksilla ja muutamalla coverilla.

 

Keikan alkajaisiksi Axl Rosen ääni oli pahasti hukassa. Setin aloittanut It's So Easy runnottiin läpi taustalaulun turvin, tosin yhtye ei itse tainnut olla Rosen ääniongelmista tietoinen.

Mr. Brownstonen aikana Rosen äänestä ei edelleenkään kuulunut kuin äyskäisyjä, mutta vastineeksi mies intoutui väläyttämään tavaramerkkitanssiaan. Aika käärmemäisesti hän luikertelikin kroppaan kertyneistä vuosirenkaista huolimatta.

 

Welcome to the Junglen aluksi Slashin kitarastaan repimä intro tuntui räväyttävän suurimman osan yleisöstä hereille. Better puolestaan esitteli soundia, joka diktaattoriksi ryhtyneellä Axl Rosella saattoi olla mielessä Slashin lähdettyä lätkimään yhtyeestä 1990-luvun puolivälissä.

Kitaristin ratkaisu oli tuolloin oikea. Jos yhtye olisi julkaissut useampia Chinese Democracy –tyyppisiä albumeja, GN’R olisi tuskin nyt kiertämässä maailmaa loppuunmyydystä areenasta (tai puistosta) toiseen. CD-albumin biisien aikana sen enempää yleisö kuin yhtye ei vaikuttanut erityisen innostuneelta. ”Uudempi” tuotanto vaikutti myös käyvän Axl Rosen äänen päälle.

Isoksi kasvanut Estranged, räjähtävä Live and Let Die sekä pitkän instrumentaalijamittelun sisältänyt Rocket Queen herkistivät silmäkulmat kiiltäviksi yhtyettä 80-luvulta asti fanittaneilta miehiltä yleisön joukossa.

 

Laulaja Axl Rosen ja kitaristi Slashin lisäksi alkuperäisjäsenistä lavalla nähtiin basisti Duff McKagan, jonka roolia yhtyeessä ei sovi unohtaa. Mies toimi Gunnareiden kuumina vuosina välimiehenä kahden staran kipinöidessä, ja hänen räkäinen ja muriseva bassonsa on tärkeä osa GN’R:n parhaiden vuosien soundia.

McKaganin laulama parin minuutin rypistys, The Damnedin New Rose, oli hyvä piristysruiske GN’R:n puhkisoitetuimman kappaleen You Could Be Mine ja turhakeballadin This I Love välissä. Basisti myös hoiti keikan ”pakollisen” Suomi-fanituksen pukeutumalla 1980-luvun lopussa Amerikan valloituksesta haaveilleen helsinkiläisen Smackin t-paitaan.

 

Jos kahden päätähden olemus onkin vuosikymmenien mittaan tukevoitunut, oli McKagan lavalla kuin nuorempi painos itsestään. Use Your Illusion -aikojen keikkataltioinneissa McKagan oli pöhöttynyt ja sairaan näköinen ­– mies kävikin elintapojensa vuoksi yhtyeen ensimmäisellä mammuttiaikakaudella haudan partaalla. 2010-luvulla basisti näyttää olevansa elämänsä kunnossa.

Vaan hyvässä vedossa olivat myös muut alkuperäisjäsenet. Hetkittäin peräti rennolta vaikuttanut Axl Rose näytti hymyilevän, ja pari kertaa hän kosketti ohittaessaan Slashia hartioista. Tätä ei voi pitää muuna kuin merkkinä hyvistä tai ainakin asiallisista väleistä.

Slash oli totutusti jemmassa kiharapilvensä takana, mutta mies innostui tekemään useammankin hyppylopetuksen vauhdikkaammissa ralleissa. Soolokitaristin soitto rullasi huomattavasti eläväisemmin kuin parin vuoden takaisella keikalla Helsingin jäähallissa.

Ottaen huomioon johtokaksikon isot egot, kakkoskitaristi Richard Fortus sai paljon soolo- ja screeniaikaa.

Slashin keskittyessä pystykitarointiin sekä kaksikaulaisen soittamiseen – kuka muu kitaristi voisi muuten nykypäivänä esiintyä kaksikaulaisen kanssa vaikuttamatta naurettavalta – Fortus sai kepittää yllättävänkin näyttävästi.

 

Aiempien keikkojen settilistaan tutustuneet osasivat ajoittaa vessatauon Civil Waria ja Yesterdaysia seuranneen, puuduttavan Coman ja soolokepittelyjen kohdalle.

Jos oli erehtynyt tutustumaan kiertueen aiempien konserttien sisältöön, saattoikin showsta puuttua yllätyksellisyyttä. Parin biisin korvaamista toisella ja muutaman vedon järjestyksen vaihtoa lukuun ottamatta setti seurasi aiempien konserttien käsikirjoitusta.

GN'R ei leikannut biisilistaa lyhyemmäksi siitä huolimatta, että keikan päättymisaika venyi reilusti. Konsertin järjestäjä Live Nation oli tiedottanut tapahtuman päättyvän viimeistään puoliltaöin. Ainakaan bändillä ei ollut mikään kiire lavalta pois.

 

Loppua kohden tunnelataus vain kasvoi. November Rain ja Chris Cornellin muistoa kunnioittanut Black Hole Sun olivat molemmat vaikuttavia vetoja. Knockin’ on Heaven’s Door venyi rennoksi pubijamitteluksi. Nightrainin hyväntuulista rallia seurasi komea encore.

 

Don’t Cry –superhitti soi tutusti: kauniisti mutta hieman imelästi. Loppuhuipennuksen verryttelynä vedettiin Axl Rosen ”kakkoskiertuebändin” AC/DC:n materiaalista Whole Lotta Rosie, ja jostain syystä kiertueen vakiovetoihin päätynyt The Whon Seeker.

Raivokkaaksi äitynyt, ilotulituksella ryyditetty Paradise City vakuutti viimeistään, että Kantolassa kuultiin kovin elossa oleva hard rockin kultakauden yhtye.

Suuri kysymys on, tyytyykö ”aito” GN’R vain vanhoilla ansioilla rutosti tienaavaksi kiertuekaravaaniksi, vai tullaanko yhtyeeltä kuulemaan vielä uutta materiaalia. Kiertue jatkuu ainakin kuluvan vuoden loppuun asti ja huhujen mukaan kesän 2018 keikkojakin myydään jo.

Uuden välirikon uhallakin, olisi kiehtovaa kuulla millaista materiaalia ”aito” Guns N’ Roses saisi nykypäivänä aikaiseksi. HÄSA

Pitkiä jonoja ja pientä turhautumista

Konsertin järjestelyt saivat osittain oikeutettua kritiikkiä niin paikan päällä kuin sosiaalisessa mediassa.

Sisäänpääsy ruuhkautui pahoin illan ensimmäisen esiintyjän Michael Monroen keikan alla. Monroen osaksi jäi toimia jonottajien taustamusiikkina, sillä suuri massa vietti koko keikan ajan turvatarkastukseen pääsyä odottaen.

Turvatarkastuksia tehneitä järjestyksenvalvojia olisi saanut olla enemmän. Anniskelualueilla sai palvelua odottaa pitkiä aikoja, ainakin jos jämähti lähimmäs alueen sisäänkäyntiä sijoitettujen anniskelutiskien jonoihin.

 

Turvajärjestelyissä ei sinänsä näkynyt puutteita, mutta Gunnareiden keikkaa odotellessa ja ensimmäisten kappaleiden soidessa peruslippulaisten ja lavan edustan Golden Circle -alueelle johtaneen leveän kävelykäytävän maisemissa sai seurata mielenkiintoista kissa- ja hiiri-leikkiä.

Useat tungokseen tympääntyneet tai parempaa näköalaa himoinneet peruslippulaiset kokeilivat onneaan kiipeämällä taviskarsinasta aidan yli kultalippukerholaisten kävelyväylälle. Onnistumisprosentti itsensä "upgreidanneilla" oli yllättävän korkea.

Tyylikkäimmästä suorituksesta vastasi tiikerinloikkaan pyrkinyt, mutta aitaan kompastunut ja kasvot edellä kultakerhon kävelyväylälle laskeutunut herrasmies. Tärskystä yllättävän nopeasti toipunut mies sai jatkaa matkaansa rauhassa kohti kultakerhokarsinaa. Lähistöllä päivysti useampikin, ilmeisesti huomionsa muualle kiinnittänyt järjestyksenvalvoja.

 

Golden Circle oli melkoisen suuri alue, mikä herätti kipakoita kommentteja. Totta onkin, että lähemmäs sata euroa maksavilla peruslipuillakin pitäisi olla mahdollisuus päästä näkemään bändi alle 40 metrin päästä. Kaljajonojen syntyminen on nykyisellä alkoholipolitiikalla väistämätöntä. Liikaa maltaita nauttineita näkyi kuitenkin yllättävän vähän yleisömäärän huomioon ottaen.

 

Poistuminen puistosta sujui huomattavasti edellistä loppuunmyytyä Kantolan esiintyjää, AC/DC:ta sutjakammin. Pahoja pullonkauloja ei muodostunut porteille eikä Kantolan kaduille. Tämä johtui varmasti osittain siitä, että tuhannet lähtivät kohti exitiä ja kotikyytejä keikan vielä venyessä.

Pimeä keskusta ei sovi kaupungin julkisuuskuvaan. Näin toteaa kaupunkirakennelautakunnan puheenjohtajan Pasi Vesala (sd.).– Ainakaan ydinkeskusta ei voi jatkossa sammua. Meillä kuitenkin moottoritie halkaisee kaupungin.

 Kuva: Toni Rasinkangas

Lepakko on melkoinen kulinaristi henkeen ja vereen.Suomessa se ei kuitenkaan ole samanlainen verenimijä kuin kauhuelokuvissa on esitetty.Nahkasiivekäs tosin voi natustella yhden yön aikana hyönteisiä oman painonsa verran eli yleisimmin noin 50 grammaa.– Lepakolle maistuvat esimerkiksi hyttyset, joit

Rattijuoppo, huumekuski ja kaahailija jäivät poliisin haaviin Kanta-Hämeessä.Hämeenlinnassa Palokunnankadulla jäi torstain ja perjantain välisenä yönä kiinni mieskuljettaja, jolle tehty huumausaineen pikatesti näytti miehen käyttäneen amfetamiinia.Kuljettajaa epäillään rattijuopumuksesta ja huumausa

Drone ei pelkästään kuulosta jättiläishyönteiseltä, se myös muistuttaa sellaista. Viattomasta ulkomuodostaan huolimatta Ville Kröger kertoo, että lennokin ohjaamisen kanssa pitää olla huolellinen. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen

Ville Krögerin DJI Phamtom -drone surisee kuin jättiläissääski kohotessaan ilmaan Myllymäen näköalapaikalta.Kröger pitelee kädessään ohjainta, johon hän on kytkenyt älypuhelimensa.

Alex Laine suorastaan lentää Tampereen Trampolin Parkissa. Tyylillä hyppivä 10-vuotias on kuin kissaeläin, joka laskeutuu aina jaloilleen. Kuva: Tomi HJokela

Tamperelainen Sporty World oy etsii sopivia tiloja Trampolin Park -liikuntakeskukselle Hämeenlinnasta. Trampolin Park on Tampereella, Jyväskylässä ja Lahdessa toimiva liikuntakeskus. Yrityksen neljäs trampoliinipuisto avautuu syksyllä Turkuun.Laajeneminen ulottunee kohta Hämeenlinnaankin.

Arvio vesiskoottereiden määrästä Suomessa on noussut yli kolminkertaiseksi vuodesta 2004 vuoteen 2016, jolloin vesijettejä oli 8500. Tänä vuonna kesäkuuhun mennessä vesijettejä oli ensirekisteröity jo 485. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen

Vesijettionnettomuuksien määrä on kasvanut merkittävästi, kun jetit ovat yleistyneet viime vuosina. Silti monelta puuttuu vakuutus.Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin mukaan vuonna 2015 vesiskootteri oli osallisena 38 vesiliikenneonnettomuudessa, kun vuonna 2010 tapauksia oli 12.

Alokas Eetu Kinnunen peittää harjoitusmiinan moreeniin. Rynnäkkökivääri lepää pohkeen päällä käyttövalmiina. Kinnunen täytti torstaina 20 vuotta ollessaan leirillä Hätilässä. Kuva: Ville-Veikko Kaakinen

Panssariprikaatin heinäkuun saapumiserä viettää parhaillaan ensimmäistä leiriään Hätilässä.250 Parolan huoltopataljoonan alokasta on herännyt aamutuimaan kuuden maissa.