Julkaistu: 17.07.2017 16:02
-
Päivitetty: 19.07.2017 09:42

Aikahyppy Raastuvankadulle – Hämeenlinnaa murjottiin uuteen uskoon urakalla 1950–1970-luvuilla.

  • Raatihuoneenkatu 11 eli Willgrenintalo näytti tältä vuonna 1960. Kastellista ei ole vielä tietoakaan. Kuva: Hämeenlinnan kaupunginmuseon arkisto
    Raatihuoneenkatu 11 eli Willgrenintalo näytti tältä vuonna 1960. Kastellista ei ole vielä tietoakaan. Kuva: Hämeenlinnan kaupunginmuseon arkisto
  •  Kuva: Pekka Rautiainen
    Kuva: Pekka Rautiainen
  • Vainikaisen leipomo oli Hämeenlinnan suosituin kahvila. Kuva on 1950-luvulta. Kuva: Hämeenlinnan kaupunginmuseon arkisto
    Vainikaisen leipomo oli Hämeenlinnan suosituin kahvila. Kuva on 1950-luvulta. Kuva: Hämeenlinnan kaupunginmuseon arkisto
  •  Kuva: Pekka Rautiainen
    Kuva: Pekka Rautiainen
  • Ortodoksinen varuskuntakirkko purettiin vuonna 1923. Kuva: Hämeenlinnan kaupunginmuseon arkisto
    Ortodoksinen varuskuntakirkko purettiin vuonna 1923. Kuva: Hämeenlinnan kaupunginmuseon arkisto
  •  Kuva: Pekka Rautiainen
    Kuva: Pekka Rautiainen
  •  Kuva: Pekka Rautiainen
    Kuva: Pekka Rautiainen
  •  Kuva: Hmeenlinnan kaupunginmuseon arkisto
    Kuva: Hmeenlinnan kaupunginmuseon arkisto

Raatihuoneenkatu eli Raastuvankatu on ollut kauppakatuna Hämeenlinnassa 1800-luvun lopusta lähtien. Vuoden 1887 osoitekalenteri kertoo, että kaupungin 23:sta kauppaliikkeestä 12 sijaitsi Raatihuoneenkadulla. Kävelykatu Reskan historiaan voi hypätä Hämeenlinnan kaupunginmuseon ja mobiililaitteen opastamana.

Willgrenin talo

Osoite: Raatihuoneenkatu 11

Palvelupiste Kastellin tilalla sijaitsi vuoteen 1905 saakka todennäköisesti Hämeenlinnan vanhin asuinrakennus – Willgrenin talo – jossa oli tiettävästi asuttu jo vuodesta 1780 lähtien.

Vuonna 1904 kauppias Carl Oskar Willgren osti tontin numero 36 kokonaan itselleen. Sitä ennen se oli ollut hänen ja kauppias Henrik Heinon yhteisomistuksessa.

Kauppahinta oli noin 9000 markkaa, joka ei koskenut tontilla olevia rakennuksia. Hämeenlinnan maistraatti määräsi Heinon poistamaan tontin rakennukset 1. heinäkuuta 1905 mennessä.

Heino ei väräyttänyt eväänsä, vaan hänet häädettiin tontilta Hämeenlinnan kuvernöörinviraston avulla. Yhdessä taloista asustaneet Heinon vuokralaiset havahtuivat 3. elokuuta 1905 Willgrenin johtamiin purkutöihin, kun katto ja talo alkoivat kadota heidän ympäriltään.

Samana vuonna Henrik Reinhold Helinin suunnittelema kivinen kansallisromanttinen jugendrakennus valmistui Willgrenin talon molemmille puolille.

Anna Larma peri rakennuksen vuonna 1950 ja hän myi sen Hämeenlinnan Vanhalle Säästöpankille vuonna 1966. Samoin kuin puutalokin, Helinin rakennus sai väistyä 1968 valmistuneen Säästöpankin tieltä.

Willgrenin talon hirret säilöttiin 1966 Linnanniemelle tulevaa talomuseohanketta varten. Vuosikymmentä myöhemmin ne kuitenkin todettiin lahoiksi huonon säilytyksen takia.

Vainikaisen leipomo

Osoite: Raatihuoneenkatu 13

1910–1930-luvuilla Raatihuoneenkadulla sijaitsi kaupungin suosituin kahvila ja kokoontumispaikka, jossa kuunneltiin iltaisin myös gramofonia.

Keskustalosta ei ollut vielä tietoakaan, vaan tontilla sijaitsi Kalle Vainikaisen leipomo. Myymälä sijaitsi katutasossa ja kahvila toisessa kerroksessa.

Vuonna 1780 valmistunut rakennus oli Willgrenin talon ohella yksi kaupungin vanhimmista. Sen rakennutti apteekkari Anders Swahn, joka oli Hämeenlinnan ensimmäisiä keskustan uudistajia.

1960-luvulla Vainikaisen leipomo-rakennuksen paikalle suunniteltiin Keskustalo-kompleksia. Vainikaisen leipomon purkamisesta päätti kaupunginvaltuusto.

Raatihuoneenkatu 13 purettiin vuonna 1962. Vainikaisen leipomon ja viereisen Kämärin liike- ja asuinrakennuksen paikalla nykyisin oleva Keskustalo valmistui vuonna 1964.

Talon hirret luetteloitiin ja siirrettiin säilytettäväksi linnansuolle mahdollista uudelleenkokoamista varten. Ajatus uudesta talomuseosta ei kuitenkaan ikinä toteutunut. Noin 10 vuodessa hirret olivat lahonneet käyttökelvottomiksi.

Rakennuksen myynnin jälkeen Vainikaisen leipomon liike siirtyi Helsinkiin.

Ortodoksinen varuskuntakirkko

Osoite: Kirjastokatu 1

Kumppanuustalo oli alun perin Pyhän Aleksanteri Nevskin kivikirkko. Ortodoksinen varuskuntakirkko valmistui 1899 ja sen kustannusarvio oli 280 000 Suomen markkaa. Lystin maksoi Pietarin insinöörihallinnon rakennusrahasto.

Kirkon arkkitehtina toimi alikapteeni Nikolai Schultz ja urakoitsijana oli hämeenlinnalainen liikemies Stepan Veselow. Kirkonkelloja sotilaskirkossa oli 10, jotka valettiin armeijan metalliromusta.

Venäläisen sotaväen poistuttua maasta 1918 varuskuntakirkolle ei löytynyt enää hoitajaa ja vartioijaa. Keväällä 1918 kirkkoa pidettiin Hämeenlinnaan koottujen pakolaisten olinpaikkana. Nämä pakolaiset olivat taistelleet bolsevikkeja vastaan ja paenneet Neuvosto-Venäjältä.

Vuonna 1923 kirkontornit ja kupolit kaadettiin. Kirkko muutettiin kaupunginkirjastoksi Bertel Strömmerin suunnitelman pohjalta.

Vuonna 1983 Hämeenlinnan pääkirjasto muutti ensimmäisen kerran varta vasten kirjastoksi suunniteltuun rakennukseen Lukiokadulle.

Tämän jälkeen rakennus on toiminut mm. niin Hämeenlinnan teatterin ja Tampereen yliopiston käytössä kuin Tuomelan koulun väistötiloina.

Hämeenlinnan Kumppanuustalo avasi rakennuksessa ovensa syyskuussa 2014.

Fritz Wetterhoff

Fritz Wetterhoff (1878–1922) muistetaan yhtenä avainhenkilöistä, kun Suomessa alettiin ryhtyä toimiin maan venäläistämistä vastaan toisella sortokaudella.

Vuonna 1914 Wetterhoffin tavoitteena oli, että Suomeen saataisiin tiedusteluverkosto, organisoitu maan vapausliike ja koulutettuja johtajia. Samana vuonna hänet nimettiin Saksassa Suomen itsenäisyysliikkeen edustajaksi.

Vuonna 1915 hän perusti jääkäripataljoonan. Venäjän keisarikuntaa vastaan taistellut 2000-päinen joukko sai nimen Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27.

Helsingissä syntynyt Wetterhoff kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta kämppäkaverinsa, runoilija Eino Leinon kanssa. Varatuomari ja teollisuuskoulun opettaja ehti työskennellä Hämeenlinnan pormestarina ja kaupunginviskaalina.

Wetterhoff oli aikanaan kiistelty hahmo. Hänellä oli suhteita vaikutusvaltaisiin henkilöihin, mutta hänen elämäntapansa ajoi hänet velkoihin.

Itsenäisyystaistelija oli seksuaaliselta suuntautumiseltaan homoseksuaali, mikä aiheutti epäluuloisuutta. Wetterhoff muutti Berliiniin vuonna 1913.

Työkoulun johtajatar Fredrika Wetterhoff oli hänen tätinsä.

Wetterhoffin muistolaatta on kiinnitetty liki Hämeenlinnan Vanhaa Säästöpankkia Kaupungintalon seinään osoitteessa Raatihuoneenkatu 9.

Tuhotut talot, kadonneet kodit

Hämeenlinnan keskustan rakennusten ja ihmisten historiaa avaava kaupunkikierros alkaa Museo Skogsterin museokaupasta ja päättyy Kumppanuustalon kulmalle.

Järjestetään keskiviikkona 19.7. ja 26.7. kello 17.

Paikan kierrokselle voi varata ennakkoon Museo Skogsterin asiakaspalvelusta: 03 621 2979 tai museoskogster@hameenlinna.fi.

Mukaan mahtuu noin 20. Vapaa pääsy.

Jutun lähteet: museolehtori Jyrki Nissin opastama kierros, Hämeenlinnan kaupunginmuseon verkkosivut ja Hämeenlinnan kaupungin verkkosivut.
Tekonurmi palaa Säästöpankki-areenaan aiempaa joustavampana. Edellinen tekonurmi lepäsi suoraan betonin päällä. Esa Alanko asensi tekonurmen alle tulevan joustokerroksen paloja paikoilleen maanantaina. Kuva: Pekka Rautiainen

Säästöpankki-areenan betonilattia oli maanantaina kuin valtava, noin 7 000 neliömetrin palapeli.Tuhannet kahden senttimetrin paksuiset palat on tehty muovi-styroksi-sekoitteesta, jolla pehmennetään menoa ensi viikolla valmistuvaan tuliterään tekonurmeen.– Tämä on vasta alapuolinen joustokerros.

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin ykkösvaihtoehto uuden keskussairaalan paikaksi on junaradan varressa ja rautatieaseman tuntumassa sijaitseva tontti, joka on Viipurintien ja Harvialantien kulmauksessa. Kuva: Markku Tanni

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri haluaa varmuuden siitä, että Hämeenlinnan kaupunki alkaa kaavoittaa uuden keskussairaalan paikkaa heti, kun tontinomistajien kanssa päästään sopimukseen.Sairaanhoitopiiri käsittelee asiaa keskiviikon kokouksessaan.

GS-Hydron toimipiste Hämeenlinnassa. Kuva: Esko Tuovinen / HäSa / arkisto

GS-Hydron pesänhoitaja, asianajaja Hannu Ylönen kertoo, että pesä selvittää mahdollisuuksia myydä yhtiöiden liiketoiminta kokonaisuuksina. Yhtiöissä jatketaan ainakin toistaiseksi töitä.– Toimintaa pyritään pitämään yllä niin kuin vain voidaan.

Näkki on ruotsalaisissa tarinoissa ollut mies mutta Suomessa nainen. Näkki-tarinoilla varoiteltiin lapsia menemästä järveen tai kurkkimasta kaivoon. Sirkku Linnean kirjankuvituksia on esillä Hämeenlinnassa Cafe Hoffissa vielä tämän viikon. Kuva: Sirkku Linnea

Näkki, Hiisi ja Vetehinen lienevät ainakin nimenä tuttuja nykysuomalaisille.Sen sijaan Liekkiö, Kouko ja Hittavainen ovat oudompia otuksia, mutta kaikki nämä ja monet muut hahmot saavat esittelynsä hattulalaisen filosofi-kirjailija Eero Ojasen kirjoittamassa teoksessa "Suomalaiset taruolennot".' Oja