Julkaistu: 16.01.2018 17:50
-
Päivitetty: 17.01.2018 07:15

Aulangon puistometsä kuhisee kauriita ja kettuja

  • Teijo Heinänen tunnisti Metsähallituksen entisen toimiston pihapiirissä Aulangon puistometsässä kulkeneet pienet jäljet lumikon jättämiksi. Puistometsässä asuu myös muita näätäeläimiä kuten minkkejä ja kärppiä. Kuva: Esko Tuovinen
    Teijo Heinänen tunnisti Metsähallituksen entisen toimiston pihapiirissä Aulangon puistometsässä kulkeneet pienet jäljet lumikon jättämiksi. Puistometsässä asuu myös muita näätäeläimiä kuten minkkejä ja kärppiä. Kuva: Esko Tuovinen
  • Kauriiden ja peurojen jälkiä on nykyään paljon Aulangolla. Itse eläimistäkin ulkoilijat ovat nähneet toisinaan vilauksen. Kuva: Esko Tuovinen
    Kauriiden ja peurojen jälkiä on nykyään paljon Aulangolla. Itse eläimistäkin ulkoilijat ovat nähneet toisinaan vilauksen. Kuva: Esko Tuovinen

Aulangon huurteisessa puistometsässä raakkuu korppi. Sen puoliso vastaa sille metsän toiselta laidalta.

– Vielä jokin aika sitten sai olla tosi onnellinen, jos näki korpin. Nykyään se on tullut taas ihmisten ilmoille, kertoo suunnittelija Teijo Heinänen Metsähallituksen Järvi-Suomen luontopalveluista, joka hallinnoi aluetta.

Puistometsän pohjaa kirjovat eri eläinten jäljet. Ehdottomasti eniten on tietenkin ihmisten jälkiä, mutta pienellä etsimisellä löytyy merkkejä muun muassa metsäkauriista, lumikosta ja pikkuruisesta päästäisestä.

Rusakoista kertovat niiden metsään tallaamat omat polut. Yhdellä polulla voi erottaa myös ketun jäljet sen mitä ilmeisimmin seurattua mahdollista saalistaan.

 

Aulangon suojeltu puistometsä toimii kotina monille vanhoissa metsissä viihtyville eläinlajeille.

Korppien ja muiden lintujen lisäksi alueella oleilee erilaisia pienjyrsijöitä ja näätäeläimiä, kettuja ja rusakoita. Isommista eläimistä metsässä viihtyvät metsäkauriit ja valkohäntäpeurat. Niiden Heinänen tosin arvelee pitävän reviirinään pelkkää puistometsää laajempaa aluetta.

– Ne hakevat suojaa Sairion metsästä ja käyvät sieltä omakotitalojen pihoilla syömässä, Heinänen selittää.

Myös hirviä voi toisinaan tavata Aulangolla, mutta ne ovat aina vain läpikulkumatkalla.

– Kulkihan tästä silloin joitain vuosia sitten karhukin, Heinänen kertoo.

Hämeenlinnan keskustaan asti eksynyt karhu saateltiin tuolloin lopulta Kukostensyrjän kautta kauemmas metsään, missä siitä ei ollut enää vaaraa ihmisille.

 

Heinäsen mukaan metsäkauriit ovat yleistyneet merkittävästi viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.

Hän itse kertoo nähneensä ensimmäisen metsäkauriinsa vasta 1990-luvulla Tammelassa, vaikka on harrastanut luontoa koko ikänsä.

Myös valkohäntäkauriin kanta on kasvanut joskin tasaisemmin kuin metsäkauriin. Nykyään molemmat eläimet ovat tavallinen näky Kanta-Hämeen pelloilla ja metsissä.

 

Sairiossa puistometsän kupeessa asuva entinen biologianopettaja Ulla Ketola kertoo kauriiden vierailevan naapurustossa lähes päivittäin.

– Mielestäni ne ovat valkohäntäkauriita. Juuri taannoin näin niiden taas makoilevan tuossa Mummunmäen rinteessä, kun kävin koiran kanssa ulkona.

Ketolan mukaan alueen kauriit ovat tottuneet ihmiseen niin, etteivät ne pelkää edes koiranulkoiluttajaa – ainakaan, jos koira on rauhassa.

– En ole itse nähnyt koskaan laumaa kokonaisena, mutta niitä on ilmeisesti neljän, viiden eläimen porukka. Ne tulevat tähän aina talveksi. Kesällä niitä ei näy.

Ketola kertoo puistometsän läheisyyden näkyvän alueella liikkuvien eläinten määrässä myös muuten kuin kauriiden osalta. Jos yön aikana on satanut lunta, näkee aamulla jäljistä yöllisten vieraiden paljouden.

Haastattelun aikanakin hän huomaa pihallaan kaksi isoa rusakkoa.

– Eläimet asuvat täällä meidän kanssamme.

 

Aulangon puistometsän eläimistö on tyypillinen vanhalle metsälle.

Uhanalaisista lajeista puistometsässä asustaa valkoselkätikka. Alueella tapaa myös muita yleisempiä tikkalajeja.

– Tikat tarvitsevat vanhaa metsää saadakseen ravintoa, Teijo Heinänen sanoo.

Hän arvelee metsässä vierailevan myös liito-oravan, jonka tiedetään asuvan alueen läheisyydessä.

Vaikka metsä vilisee erilaisia jälkiä, ei siellä kulkeva kohtaa villieläimiä kuitenkaan kuin satunnaisesti.

Heinänen kertoo eläinten osaavan väistää ihmistä.

– Eivät eläimet tyhmiä ole. Ne oppivat nopeasti polut, joita ihmiset käyttävät. Häsa

Kaksi kaurista
Metsäkauris

Säkäkorkeus 65–75 cm.

Sukupuolet samankokoisia.

Mustavalkeakuvioinen kuono.

Sarvet lyhyet ja pystyt, piikkimäiset, enintään 3-haaraiset.

Valkohäntäkauris

Tunnetaan myös nimellä valkohäntäpeura.

Metsäkaurista kookkaampi. Säkäkorkeus 90–130 cm.

Urokset suurempia kuin naaraat.

Uroksella monihaaraiset sarvet.

Nostaa hännän pystyyn juostessaan. Häntä alapuolelta valkoinen.

Hikiältä löydetyt ruumiit saivat kaikki omat kauniinvalkoiset arkkunsa. Heidät haudattiin kuitenkin samaan hautaan. Kuva: Tomi Vesaharju

Hikiältä metsähaudasta vuosi sitten löydetyt ruumiit haudattiin sunnuntaina Hausjärven vanhalle hautausmaalle.Tutkimuksen mukaan ruumiit kuuluivat neljälle nuorelle miehelle, jotka saksalaiset teloittivat sisällissodan aikaan vuonna 1918. Kuolleista tunnistettiin kaksi, 15-vuotias Niilo Johannes Lin

Autohuolto K. Tissarin autokorjaamon ja Kaarlo Tissarin kotitalon välissä aloitti vuonna 1929 jenkkityyliin rakennettu hieno bensiininjakelukioski. 1960-luvulla Kauppakadun tontti muuttui viereen rakennetun Sokoksen parkkipaikaksi. Kuva: Riihimäen kaupunginmuseo

Nenään nousevat bensan ja kermakahveen tuoksut samalla, kun korvissa soivat pajatson ja kassakoneen kilinä.Riihimäen kaupunginmuseossa vaellellaan loppuvuoden ajan nostalgisin tuntein kaupungin huoltoasemilla.– Keräsimme kaupunkilaisilta muistoja vanhoista huoltsikoista ja niitä tuli paljon.

Kimmo Miettinen aikoo täyttää 60 vuotta vähin äänin.

60 vuotta täyttävän sairiolaisen monitoimimiehen ura rönsyilee kuin sukupuu.Yhtä paljon rönsyilee myös syntymäpäivähaastattelu, jossa välillä paikalla on kirjailija Kimmo Miettinen, välillä musiikkitoimittaja, joka tunnetaan lyhyesti nimellä Miettinen.Vihainen nuori mies Miettinen muistetaan musaleh